Pihakauden alkua odotellessa

Kolumnit
Kommentoi

Joku odottaa terassikauden alkua, toiselle kevät merkitsee pääsyä kuoputtamaan kukkapenkkiä tai rapsuttelemaan muuten omaa pihaa. Kotipiha, iso tai pieni, on monelle akkujen lataamisen paikka. Puutarhatyöt ovat suosittu vapaa-ajanviettotapa ja rentoutumiskeino. Pihaa laittaessa näkee työnsä jäljet, perusasiat on helppo oppia eikä töiden kustannustasokaan välttämättä ole korkea. Ja kun piha on viihtyisässä kunnossa, silmä lepää - ja hermo. Hermo tosin lepää myös omaa puutarhaa laittaessa, jos siitä puuhasta sattuu tykkäämään.

Huono ajatus ei ole sekään, että antaa hermolle ja selälle lepoa ja ottaa ammattilaisen laittamaan pihaa. Ammattilaisia on nurmijärveläisten avuksi tarjolla paljon, ja myös tarvikkeita saa omasta kunnasta hyvin. Puutarhatöiden teettämisen kanssa voi tosin tulla kiire; tähän asikana herää moni muukin tilaaja.

Kun omaa pihaa lähtee laittamaan, paras lähtökohta on omien tarpeiden ja mieltymysten kartoittaminen. Pikku pihastakin saa hyvän, kun sen tekee omiin tarpeisiinsa sopivaksi eikä tunge liikaa yksityoiskohtia pieneen tilaan. Mitkä rakenteet toimivat ja mitkä kasvit menestyvät juuri tässä paikassa, siihen osaa neuvot antaa se ammattilainen.

Talkooväen jokakeväinen urakka

Hanskat ja haravat kaivetaan taas esiin siivoustalkoita varten. Kyläyhdistykset ja muut aktiivipoppoot keräävät väen koolle, paistavat ehkä vielä makkarat talkoolaisille, ja kas kummaa, siistiähän siitä tulee. Ennen vappua ei juuri kannata roskia keräillä, koska vapun jälkeen saisi saman työn tehdä kuitenkin uudelleen.

Jokakeväiset siivoustalkoot ovat paitsi ympäristön huoltamista, myös sosiaalinen tapahtuma, jossa tavataan tuttuja. Sellaisena talkoot ovat hyvä juttu.

Talkoilla voisi tehdä muutakin ja niitä sosiaalisia suhteita hoitaa jonkin muunkin asian äärellä, jos roskaurakkaa ei olisi. Vaan mistä löytyy se kylä, jossa tienvarret paljastuvat lumen alta roskattomina ja puhtoisina?

Nuorelta saa kysyä

Saako perheen murkkuikäiseltä kysyä, mihin hän on menossa ja kenen kanssa? Saako jopa kieltää menemästä, jos alaikäinen ei kerro suunnitelmistaan?

Muun muassa näitä kysymyksiä pohditaan ajoittain siellä missä murkkuikäisten vanhemmat kohtaavat, ja tällaisiinkin kysymyksiin tarjoavat vastauksia kasvatuksen ammattilaiset. Vastaus näihin kysymyksiin on tietysti se, että kyllä saa. Kysyminen ja kieltäminenkin ovat osoitus siitä, että nuoresta ollaan kiinnostuneita. Ei hän sitä kiitoksella välttämättä palkitse, mutta se taas kuuluu ikäkauteen. Välittäminen tuntuu todennäköisesti kuitenkin hyvältä.

Sitäpaitsi kysyminen on myös vanhemmalle kuuluvan vastuun kantamista. Kyselyn mukaan nurmijärveläisnuorten tilanne ei juuri poikkea siitä millaisissa oloissa ja ympyröissä naapurikuntien nuoret elävät - paitsi että nurmijärveläisten vanhemmat eivät tiedä missä nuoret menevät. Rohkeutta siis siihen kysymiseen, ja muistakaa kuunnella vastaus.

Apua murkkuiän kysymyksiin on tarjolla niin vanhemmille kuin nuorille itselleenkin. Neuvon kysyminen tai vertaistuen hakeminen omien pohdintojen tueksi ei ole mitään uusavuttomuutta, päin vastoin. Se osoittaa, että ollaan kiinnostuneita ratkomaan pulmia. Halu selvittää pulmatilanne on ensimmäinen askel kohti ratkaisua.

toimitus

Kommentit

Osallistu keskusteluun

Emme ota kommentteja vastaan viikonloppuisin. Voit osallistua keskusteluun jättämällä kommenttisi maanantain klo 8.00 ja perjantain klo 16.00 välisenä aikana.