Ei työ ole rangaistus

Kouluihin kaivataan uusia keinoja järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen. Opetusalan järjestöjen ja Vanhempainliiton kannanotyossa vaaditaan lainmuutosta, jolla tehostettaisiin kurin ja järjestyksen ylläpitoa. Esitykseen sisältyy muun muassa ajatus, että opettajien pitäisi saada ottaa oppilaalta pois häiritsevä tai kielletty esine, kun nyt sitä saa vain pyytää pois tunnin ajaksi. On ikävää, että tällaista joudutaan edes miettimään, mutta se näyttää tulleen valitettavan välttämättömäksi.

Perinteisiin rangaistuksiin kuuluvaa jälki-istuntoa pidetään aikansa eläneenä. Se haluttaisiin korvata ainakin osittain vapaa-ajalla toteutettavilla rangaistuksilla kuten pelikiellolla. Esillä on ollut myös ajatus yleishyödyllisten työtehtävien kuten koulun pihan haravoinnin tai koulukirjaston järjestelyn teettämisestä jälki-istunnon aikana. Jos ”jälkkäri” on määrätty esimerkiksi sotkemisesta, olisi varmasti hyvä ajatus panna sotkija siivoamaan jälkensä. Näin teon ja seuraamuksen yhteys ainakin tulisivat selviksi.

Harkitsemattomalta kuulostaa sen sijaan työn käyttäminen rangaistuksena yleisemmin. Se on kasvatuksellisesti lyhytnäköistä. Mitä lapselle tai nuorelle opetetaan, kun sääntöjen rikkomisesta seuraa, että joutuu tekemään työtä?

Rangaistuskäytäntöjen miettiminen on yksi niistä asioistra, joita tulee tehdä, un kouluihin palautetaan niistä osittain kadonnutta opiskelurauhaa. Pohdittavana on myös muu turvallisuus, kuten se, saako kouluun marssia kuka vain, vai pidetäänkö ovia lukossa. Ongelmatonta tämäkään ei ole, mutta ongelmat ovat ratkaistavissa. Turvallisuuden ja työrauhan ylläpitämisen keinovalikkoa tulee tarkastella kokonaisuutena- Tärkeää on pitää huoli myös koulun ja kotien yhteyksistä ja yhteistyöstä. Sekin helpottaa pulmien ratkomista.