Rokkikukko Remu Aaltosesta tuli maailman vahvimman tytön isä

Remu Aaltonen päätyi Turkuun ja kesäteatterin näyttämölle miettimättä hetkeäkään mitä edestä löytyisi.

– No vittu sehän on siinä. Pidät vaan huolen, että liiterissä on puita tarpeeksi ja pöydässä hernerokkaa, nyt nähdään teatterissa enemmän yleisöä kuin ikinä ennen, tokaisi Remu, kun ohjaaja Marika Vapaavuori kysyi rokkikukon halukkuutta koittaa siipiensä kantavuutta myös teatterin lavalla.

– Piti vaihtaa maisemaa pois Porvoosta, tää oli hyvä siirto. Porvoosta puuttui kipinä, jota täällä oli tarjolla. Ainoa murhe oli repliikit. Mietin, millä hitolla mä opin ne, mutta kyllähän mä ne oon oppinu.

Remu Aaltonen on saanut näyteltäväkseen Peppi Pitkätossun isän roolin. Miltä tuntuu näytellä maailman vahvimman tytön isää?

– Marika on onnistunut valitsemaan rooleihin juuri oikeat tyypit. Jokainen esiintyjä sopii näytelmään kuin nyrkki silmään. Tuntuu siltä, ettei Pilvi Hämäläisen edes tarvitse näytellä ollakseen Peppi.

– En mä teatterista etukäteen mitään tiennyt, mutta kyllä mä sen tiedän, että jos ennakkoon myydään 35 000 lippua, se on hitti.

Haitareita ja kontrabassoa, ihan kaikkea on luvassa.”

Näyttelemistä ja soittamista ei Remun mielestä voi verrata toisiinsa. Fiilikset välittyvät eri keinoin esiintyjältä yleisölle. Musiikkikeikoillaan paljon nähnyt ja kiertänyt rokkari on haltioissaan näyttelemisestä.

– Täytyy olla aika kova pää, jollei tästä saa mitään irti, mies hymyilee ja koputtaa päätään.

Syksyllä mieheltä on luvassa uutta musiikkiakin. Luvassa on latinoa, tangoa ja flamengosoundeja. Levyn tuottava Kassu Halonen on kasannut Remun ympärille mielenkiintoisen kokoonpanon.

– Haitareita ja kontrabassoa, ihan kaikkea on luvassa. Yritetään saada single radiosoittoon koulujen alkuun mennessä.

Mä oon aina tykänny Michael Monroesta, se on hyvä ukko.”

Tämän kesän Ruisrockissa 50-vuotis syntymäpäiväjuhliaan viettänyt turkulainen Michael Monroe kunnioitti juhlakeikallaan myös Remun varhaista tuotantoa. Biisilistalta löytyi Hurriganesin Get on. Tieto tästä kantautuu vasta haastatteluhetkellä Remun korviin.

– Älä, voi vittu! Mä oon aina tykänny Michaelista, se on hyvä ukko, aina tulee positiivinen fiilis ku nähdään.

Aikoinaan itsekin Ruisrockissa Kalevala-bändin kanssa esiintynyt Aaltonen intoutuu muistelemaan omia kokemuksiaan festivaalihistoriasta.

– Sovittiin jätkien kanssa, että työnnetään Albert Järvinen ensin lavalle, tintatkoon siellä yksinään. Siellä sitten hihiteltiin lavan reunassa ja kuunneltiin, kun Järvinen soitti. Ja se veti hyvin, tuli kovaa kamaa. Kyllä me siitä sitten hiivittiin muutkin mukaan ja pantiin biisit käyntiin, Remu sanoo nauraen.

Stadiin on muuttanut niin paljon maalaistolloja, että sieltä on spiritti kadonnut.”

Turku on tehnyt vaikutuksen lyhyessä ajassa porvoolaistuneeseen Aaltoseen. Siisti kaupunki ja kaunis joki sen keskellä tuovat hänelle mieleen kesäisen Hollannin.

– Tää on hieno ympäristö. Tiiätkö, jossain stadissa taitaa olla suurin turistinähtävyys tietyöt, tuntuu, että joka puolella on pelkkiä monttuja. Täällä on kauniita istutuksia ja joki on tosi makee. Ei sitä joskus täällä keikkaillessaan edes ehtinyt tajuamaan, miten kaunis mesta tää on. Nyt on ollut onneksi vähän aikaa kierrellä pitkin katuja.

Myös turkulaiset ihmiset saavat kokeneen artistin sydämen lämpiämään. Tuntemattomat uskaltavat moikata kaduilla ja tulevat kyselemään kuulumisia.

– Stadissa jengi ei moikkaa edes naapureitaan rappukäytävässä. Sinne on muuttanut niin paljon maalaistolloja, että sieltä on se spiritti kadonnut täysin. Jengi maksaa jostain siivouskomerosta vaikka tonnin kuussa vain sen takia, että saa asua stadissa, Remu tuhisee päätään pyöritellen.