Lastenohjelmatkin voivat olla haitaksi lapsille

Media kiinnosti. Median vahingollisia vaikutuksia käsitellyt ilta kokosi suuren joukon vanhempia Syrjälän koululle.

.

Suoraa puhetta. Riitta Maatsola antoi vanhemmille suoraa ja selkeää tietoa mediaan liittyvistä haitoista ja vaaroista.

.

Pikkukakkonen sallittu. Milla Kullaksen (edessä) ja Sanna Parviaisen lapset ovat vielä niin pieniä, että katsovat lähinnä Pikkukakkosta.

.

KLAUKKALA (NU) Monet pienten lasten vanhemmat ovat siinä uskossa, että jälkikasvu on turvassa lastenohjelmia katsoessaan. Asia ei ole niin yksinkertainen.

– Aina viikonloppuaamuisin kaupallisilta kanavilta tulee lapsille haitallista ohjelmaa, kertoo lastenpsykologi Riitta Martsola.

Esimerkiksi hän ottaa viime viikonlopun, jolloin ohjelmassa oli muun muassa Kung Fu Panda ja Pokémon, molemmat alle 7-vuotiailta kiellettyjä ohjelmia, jotka sisältävät väkivaltaa.

– Ennen lapset saivat univaikeuksia ja keskittymisongelmia nähtyään aikuisten ohjelmia, nyt he saavat niitä lastenohjelmista. Lastenohjelmien joukossa on paljon sellaisia, jotka valmistavat lapsia actionleffojen suurkuluttajiksi, Martsola sanoo.

Moni vanhemmista ei myöskään tiedä sitä, että televisio-ohjelmien ennakkotarkastus alkoi vasta vuoden 2012 alusta, sitä ennen tarkastusta ei ollut. Tarkastuksesta vastaa telkkari itse.

Valtion elokuvatarkastamo puolestaan on ajettu alas, ja elokuvabisnes tarkistaa nyt itse elokuvat. Käytäntö on Martsolan mukaan sujunut kohtalaisen hyvin ja ikärajamerkinnät saatu kohdilleen. Niitä käytetään televisiossa, elokuvateatterissa, internetissä ja tallenteissa. Samoin peleissä, eivätkä ne kerro pelien teknisestä vaikeudesta vaan niiden haitallisuudesta lapsille.

Sekä elokuvien että pelien ikärajat ovat tämän vuoden alusta velvoittavia eli ehdottomia, ja niitä on lain nojalla noudatettava.

– Vanhemmat eivät ole usein tästä tietoisia ja lapset eivät välitä, eivät myöskään opettajat, Martsola sanoo.

Pelimaailmasta Riitta Martsola nosti esille K-18 pelit, joissa voidaan tehdä avustettu itsemurha. Monissa lasten peleissä taas 60 prosenttia ratkaisuista edellyttää väkivaltaa.

Pelit, joissa lapsi ja nuori osallistuvat itse väkivallan tekemiseen esimerkiksi katsomalla tähtäimen läpi maailmaa tai osallistumalla raiskauksiin, ovat mielenterveyden kannalta erityisen vaarallisia. Oma lukunsa ovat Counter Strike -pelit, jotka sisältävät olemassa olevien koulujen ja muiden julkisten tilojen pohjapiirroksia sekä ehdotelmia siitä, mitä esimerkiksi vahtimestarille tehdään.

Myös niin kutsutut Call of Duty -pelit, jotka on tehty niin taitavasti, että veri näyttää valuvan pelikoneesta pöydälle, ovat vahingollisia.

– Pieni lapsi, joka on ollut tekemisissä tällaisen pelin kanssa, ei edes uskalla kertoa siitä vanhemmilleen. Hän on usein vanhempien koneella ja pelkää koneen menneen veritulvan vuoksi rikki.

Mistä sitten tunnistaa peliriippuvuuden?

– Pojat, jotka riskipelaavat, käyvät ylikierroksilla. He ovat agressiivisempia ja levottomampia ja heidän itsehillintänsä on heikompi, Martsola kuvailee.

Tärkeää on hänen mukaansa myös se, pelaako lapsi yksin vai muiden kanssa ja tekeekö kaveriporukka yhdessä muutakin kuin pelaa.

Peliriippuvuutta ei Martsolan mielestä kannata lähteä katkaisemaan kerta rysäyksellä, vaan sopimalla lapsen tai nuoren kanssa siitä, mihin pyritään.

– Jos pelaaminen katkaistaan kerralla, lapsi pettyy, koska kokee että vanhemmat eivät ymmärrä häntä, Martsola sanoo.

”Vaikea seurata, mitä lapset kavereilla tekevät”

– Meillä on niin pienet lapset, ettei netti ole vielä ajankohtainen. Näitä asioita on kuitenkin hyvä ruveta miettimään ajoissa, sanoo 3- ja 4-vuotiaiden lasten äiti Milla Kulkas.

Kullas kertoo kiinnittävänsä paljon huomiota televisio-ohjelmien ohjeistukseen.

– Vanhempi lapsikin osaa jo sanoa, että tuossa on S-kirjain, mä saan katsoa sen, Kullas kertoo.

Hän pyrkii suojelemaan lastensa yksityisyyttä omassa nettikäyttäytymisessään. Perheessä huolehditaan myös siitä, ettei telkkaria katsota kovin paljon eikä myöhään illalla.

Myös Sanna Parviaisen perheessä on 2- ja 4-vuotiaat lapset.

– Meillä katsotaan lähinnä Pikkukakkosta, pelit eivät vielä kiinnosta. Pidämme kiinni ikärajoista ja siitä, että katseluaikaa on tunti illassa.

– Aihe on mielenkiintoinen ja huolestuttava. Meillä lapset pelaavat paljon sekä netissä että pleikkapelejä. Olen yrittäneet rajata peliajan kahteen tuntiin päivässä, mutta emme pysty seuraamaan, mitä lapset kavereilla tekevät, kertoo Ann-Christine Bäcksbacka.

Hänen perheessään on kolme lasta, 9-vuotias sekä 14-vuotiaat kaksoset. Isompien lasten osalta myös kännykkäpelaamisen seuraaminen on vaikeaa.

– Kyllä minua pelottaa, millaisilla sivuilla lapset käyvät. Nyt tietokoneessa on iän mukaisesti toimiva lapsilukko. Puhelimeen sellaista ei saa, Bäcksbacka kertoo.

Lapsilta kielletty -otsikolla pidetty, alaikäisille suunnattu mediaa käsitellellyt vanhempainilta järjestettii tiistaina Syrjälän koululla. Tilaisuuden järjestivät Syrjälän kolu, Vendlaskolan, Syrjälän päiväkoti ja Daghem Äppelgården.

Written by:

Ota yhteyttä