Lipokkaiden yhteishenki kantaa vuodesta toiseen

Klaukkalan Roinelassa käy iloinen hälinä, kun kansantanssiryhmä Lipokkaiden kahdeksan nuorta tanssijaa vaihtaa viimeisimpiä kuulumisia ennen harjoitusten alkua. Kolmetoista vuotta toiminnassa olleen ryhmän jokaisella jäsenellä on pitkä kokemus kansantanssin saralla ja kaikki tuntevat toisensa – muutamat ovat olleet Lipokkaissa mukana alusta lähtien.

Elisa Lampinen on ohjannut kansantanssiryhmiä kaikkiaan 25 vuotta. Lipokkaiden matkassa hän on ollut mukana alusta lähtien.

– Ryhmä lähti liikkeelle pitkälti siitä, että seurassa oli jonkin verran lapsia, jotka olivat samanikäisiä kuin omani. Lipokkaat on varttunut lasten mukana ja lisääkin tanssijoita on ajan myötä liittynyt ryhmään, Lampinen kertoo.

– Kansantanssi on sen verran harvinainen harrastus, että tämä on Etelä-Suomessa ainoa tämän ikäisten nuorten ryhmä, jossa on sekä tyttöjä että poikia.

Suuntana Yhdysvallat

Lipokkaat harjoittelee kerran viikossa aina kaksi ja puoli tuntia kerrallaan. Myös esityksiä riittää, ja ryhmä onkin vuosien myötä kiertänyt pitkin poikin Suomea aina Rovaniemeä myöten.

– Kesäaikaan erilaisia tapahtumia on paljon. Pyrimme esiintymään ainakin kerran vuodessa jossain kansantanssitapahtumassa, Elisa Lampinen kertoo.

Ulkomaanmatkoistakin on kokemusta, sillä ryhmä teki esiintymismatkan Puolaan vuonna 2008. Tänä kesänä Lipokkaat tekee pisimmän esiintymismatkansa osallistuessaan Mississippissä järjestettäville kansainvälisille kansantanssi- ja musiikkifestivaaleille. Lipokkaat on kerännyt rahaa matkaansa varten muun muassa järjestämällä diskoja ala-asteikäisille, sekä esiintymällä yritysten juhlissa ja Klaukkalan Yritysten Yössä.

”Loistava tiimi”

Lipokkaiden hyvä yhteishenki ja pitkä historia näkyy niin lavalla kuin esitysten ulkopuolellakin. Ryhmäläiset puuhailevat vapaa-ajallaan paljon keskenään, ja nauttivat myös yhdessä järjestetyistä rahankeruutapahtumista.

Lipokkaiden tanssijat ovat tällä hetkellä 16-18-vuotiaita, joten tulevaisuudessa monella on edessään ylioppilaskirjoitukset ja armeijaan lähtö. Ryhmäläiset eivät välitä kuitenkaan murehtia tulevia, vaan katsovat kauden kerrallaan.

– Yhdessä tanssimiseen on niin tottunut, ettemme oikein tiedä, mitä tekisimme ilman tätä. Tiimi on loistava, nuoret tanssijat toteavat.

– Meillä on hyvä vetäjä ja aina on kiva nähdä toisia. Olemme tunteneet toisemme niin pitkään, ettei tämä oikeastaan ole enää edes harrastamista, vaan enemmänkin yhdessäoloa ja elämäntapa, pohtii Elina Lampinen muiden ryhmäläisten hymistessä myöntävästi.