Tämä ilmiö ei ole oikeastaan lainkaan ilmiö. Keski-Uudenmaan Manga ja Anime yhdistyksen harrastajiin kuuluvat Minna Oikola ja Tony Packalén eivät edes pysty yhdellä lauseella edes selittämään harrastustaan, sillä niin moninainen se on.
– Tähän voi kuulua piirtämistä, pelejä, musiikkia, nukkeja, lukemista ja sarjojen katselemista. Harrastus on siis hyvin laaja eivätkä kaikki tee samoja asioita, Oikola ja Packalén kertovat.
Manga on japanilainen nimitys sarjakuvalle ja anime japanilaiselle animaatiolla. Oikola harrastaa lähinnä mangan lukemista kun taas Packalén katsoo mielellään animea.
He kutsuvatkin harrastustaan mieluummin kiinnostukseksi japanilaista populaarikulttuuria kohtaan kuin ilmiöksi. Monelle manga ja anime ovat jopa elämäntyyli.
– Anime on nimenomaan japanilaista animaatioita, ei suinkaan piirrettyjä.
–Animea on kaikenikäisille, mutta suurin osa Suomessa näytetyistä animeista on verratavissa lastenohjelmiin. Tämä on mielestäni harmi, sillä se antaa muille suomalaisille väärän kuvan animen ja mangan harrastajista, Packalén pohtii.
Packalénin mielestä mangalla ja animella ei ole mitään tekemistä ilmiön kansa – se on harrastus siinä missä elokuvien katselu tai kirjojen lukeminen.
Pokemonista kaikki lähtiOikolan ja Packalénin harrastukseen kuuluu Suomessa outo lieveilmiö: kun tuntemattomalle ihmiselle kertoo harrastavansa animea tai mangaa, tuppaa moni kääntyä kuin kannoillaan pois.
– Suomessa anime ja manga ovat lähinnä nuorten harrastuksia, mutta Japanissa kaikenikäiset lukevat mangaa. Junissa näkee paljon liikemiehiä nenä kiinni mangassa, ja mangan ja animen harrastajia löytyy kaikenikäisistä, Oikola ja Packalén kertovat.
Suomessa anime yhdistetään nopeasti viime vuosituhannen lopussa suomalaisessakin televisiossa nähtyyn Pokemoniin ja persoonallisesti pukeutuviin cosplay-harrastajiin.
– Täytyy kyllä myöntää, että pidän edelleen Pokemonista, mutta animeen kuuluu paljon erilaisia genrejä. Kyllä Karvinenkin minulle kelpaa, mutta itse pidän erityisesti tyttömäisestä hömppäanimesta, shuojosta, Oikola kertoo.
Packalénkin on animen suhteen kaikkiruokainen, mutta inhokki on helppo valita:
– En pidä sarjoista, joissa silmitön verenvuodatus on suurimmassa osassa.
Internet tärkein työkaluHarrastuksena anime ja manga eivät vaadi suuria ponnisteluja. Oikolan ja Packalénin mielestä sarjakuvat ja animaatiot ovat hyvin verrattavissa esimerkiksi Salkkareiden seuraamiseen. Ne vain ovat hyvää ajanvietet-tä.
– Usein minulla kulkee mangaa laukussa ja saatan kaivaa esiin Nintendo DS:n ja pelata, Oikola selittää.
Kaksikko on tutustunut toisiinsa Kuma ry:n tapahtumissa, missä he ovat olleet mukana useamman vuoden ajan. Jäseniä yhdistyksestä löytyy muutamia kymmeniä Helsingin ja Riihimäen väliltä.
– Voisi sanoa, että viiden vuoden sisällä manga ja anime ovat keränneet huimasti lisää jäseniä. Kaiken kaikkiaan internet on pienentänyt maailmaa ja tuonut harrastuksemme esimerkiksi Prisman lehtihyllyyn, Oikola kertoo.
Rohkeus ja rajattomuusPackalénia japanilaisessa kulttuurissa viehättää erityisesti rohkeus.
– Japanissa miehet voivat pukeutua tyylikkäästi ja mieskin voi halutessaan pukeutua vaikka röyhelöpaitaan ilman turhaa huomiota. Siellä kulttuuri on jotenkin rajattomampaa, sillä erilaisiin tyyleihin on totuttu.
Myös Oikola kertoo rohkeuden viehättävän, ja molemmat ovat samaa mieltä siitä, että animessa ja mangassa kaikki on mahdollista.
– Vastikään löysin animesarjan nimeltä Seto no Hanayome, joka kertoi vedenalaisten merenneitojen mafiasta. Mangalla ja animella ei ole rajoja, Oikola nauraa.
