Lapsesi kiusaa ja minun lapseni on kiusauksen kohde.
Joka ikinen koulupäivä tämä pieni mies lähtee kouluun pelokkaana ja surullisena, koska ajattelee kiusauksen vain jatkuvan. Kiusaaminen on nälvimistä, lällättelyä, ryhmän ulkopuolelle jättämistä ja lupausten pettämistä.
Miksi lapsesi kiusaa? Sitä en voi tietää, mutta olen sitä mieltä että myös kiusaaja on uhri. Minkä uhri? Sitä en tiedä, enkä haluakaan tietää, mutta kiusaaminen on mielestäni vain jäävuoren huippu, lapsi kärsii itsekin jostain.
Oma lapseni on joutunut sijaiskärsijäksi ja voimani vanhempana alkavat loppua.
Miten kiusaamiseen voidaan puuttua? Koulu tekee parhaansa, mutta opettajienkin resurssit ovat rajalliset eivätkä he voi toimia koulun ulkopuolella.
Mitä vanhemmat tekevät kiusaamisen loppumisen eteen? En tiedä, en todellakaan tiedä. Ainakaan yhteydenottoja minuun ei ole tullut asian selvittelyn aloittamiseksi.
Luulisi vanhemmalla olevan sen verran järkeä ja kunniaa, että koulusta saatujen tietojen perusteella voisi olla yhteydessä sen lapsen vanhempiin jota kiusataan.
Vanhempien yhteistyöllä voisi olla suuri merkitys tämän asian selvittämisessä. Välinpitämättömyys ja päähän taputtelu ovat vain omiaan jatkamaan tätä kiusaamiskierrettä.
Mitä tapahtuu tälle lapselle jota jokaikinen päivä kiusataan? Itsetunto murtuu, lapsi muuttuu ilottomaksi, lapsi alkaa pelätä ja elämä menettää merkityksensä. Voiko näin käydä jo yhdeksänvuotiaalle? Kyllä voi.
Vanhempana en voi muuta kuin puolustaa lastani. En halua, että vieraat kakarat murskaavat lapseni toiveikkuuden, ilon ja reippauden. Voin vain puolustaa ja hakea keinoja, miten tilanne saadaan laukeamaan. Periksi en anna, en ikinä.
On julmaa, että rikoksen uhriksi joutunut joutuu anomaan ja pyytämään asian selvittelyä eivätkä rikoksen tekijät kehtaa tulla esiin omalla naamallaan ja nimillään, vaikka heidän vanhempansa ovat varmasti asioista tietoisia.
Oma lapseni ei ole enkeli ja aina hyväkäytöksinen pikkuihminen, joka ei ikinä tee mitään väärää.
Varmasti on tilanteita, joissa hänenkin käytöksensä on asiatonta ja vaatii puuttumista ja niihin minä myös puutun. En hyväksy toisten kiusaamista missään tilanteessa. Koulun tulee olla paikka, jossa lapsi voi turvallisin mielin olla ja opiskella.
Aiempina vuosina kiusaaminen oli sanallista, mutta tänä syksynä yltyi fyysiseksi, joten siksi otan tämän nyt esille. Luulisi jokaisen opettavan jälkeläiselleen, että toisella on fyysinen koskemattomuus.
Hyppynaruun sitominen ja potkiminen ovat kaukana fyysisestä koskemattomuudesta.
Edellä mainittu tapahtuma sai minut nousemaan barrikadeille. Täällä olen ja pysyn kunnes lapseni saa koulussa oikeutensa takaisin: oikeutensa olla iloinen, reipas, peloton, arvostettu ja oikeutensa nauttia koulunkäynnistä.
Tämä kaikki kirjoitettu on arkipäivää nurmijärveläisessä ala-asteen koulussa.
Äiti
