RÖYKKÄ (NU)Kynnys ry myönsi joulukuussa Sari Salovaaralle Vimma-palkinnon, joka jaettiin tänä vuonna kolmatta kertaa.
Kolmesta Vimma-palkinnosta jopa kaksi on päätynyt Nurmijärvelle, sillä Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen sai palkinnon kun se jaettiin ensimmäistä kertaa.
Vimma-palkinto myönnetään vuosittain henkilölle, joka on toiminnallaan edistänyt vammaispoliittisen taiteen näkyvyyttä Suomessa. Röykässä asuva Salovaara on ehtinyt olla monessa mukana.
Hän on ollut perustamassa Kynnys ry:n avointa taidegalleriatoimintaa ja elokuvafestivaaleja, joista Kynnyksen taidetoiminta on alkanut. Kynnys ry on vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestö.
Lisäksi Salovaara on Kulttuuriyhdistys Suomen Eucrea ry:n perustajajäsen ja entinen puheenjohtaja. Salovaara on myös itsekin ansioitunut taiteilijana, ja työssään edistää taiteen esteettömyys- ja saavutettavuusajattelua. Hän oli mukana Olotila-teoksessa, joka kiersi muun muassa Hong Kongissa ja ympäri Eurooppaa.
Salovaara on ollut myös opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmissä asiantuntijajäsenenä.
Vammaispoliittista taidetta Raati kuvaili Salovaaraa vammaiskulttuurin pioneeriksi Suomessa. Mutta mitä oikein tarkoittaa vammaispoliittinen taide?
– Se on taidetta, jossa vammaisuuden kokemus tulee esille. Vammainenhan voi tehdä vaikka maisematauluja. Olisi tyhmää siinä yhteydessä pitää vammaisuutta esillä, jos se ei liity taiteeseen. Moni vammainen nykytaiteilija kuitenkin tuo vammaisena elämisen kokemuksen taiteeseen mukaan, ja haluaakin kertoa siitä.
– Vammaisuus on vähän vaikeasti lähestyttävä asia ihmisille, joten taiteen kautta voidaan tuoda esille millaista on vammaisen ihmisen elämä.
Aiemmin puhuttiin myös vammaistaiteesta.
– Se on hieman hankala käsite, koska helposti aletaan puhua kaikista vammaisista taiteentekijöistä vammaistaiteilijoina. Taide on taidetta riippumatta siitä minkälainen ihminen sitä tekee, ja sitten on erikseen vammaispoliittista taidetta.
Taide kuuluu kaikilleSalovaara työskentelee Valtion taidemuseossa.
– Koordinoin kehittämisyksikössä Kulttuuria kaikille -hanketta.
Tanssia ja piirtämistäProjekti tukee taidealan toimijoita tekemään sellaisia palveluita, jotka sopivat kaikille ihmisille, myös vähemmistöille ja helposti syrjäytyville.
– Pyrimme toimimaan niin, ettei kukaan tulisi vahingossakaan suljetuksi ulkopuolelle. Esimerkiksi vammaisten osalta se tarkoittaa muun muassa esteettömyyttä ja saavutettavuutta.
Myös kansainvälisyys kuuluu työhön.
– En olisi uskaltanut olla niin varma työssäni, ellen olisi nähnyt, miten asiat toimivat muualla.
Taide on aina ollut tärkeä asia Salovaaran elämässä.
– Etenkin visuaalinen taide. Yksi elämäni kohokohdista oli, kun jo edesmennyt nurmijärveläinen taiteilija Vilho Askola aikoinaan kehui piirtämistäni sanomalla, että minulla on hienoa viivaa, Salovaara muistelee.
Salovaara myös tanssii.
– Olen liikunnallinen ihminen, vaikka selkärankareuma on invalidisoinut minua. Se ei kuitenkaan estä ihmistä haluamasta liikkua.
Myös piirtäminen on Salovaaralle tärkeää edelleen, vaikka aikaa siihen on nykyään vähemmän.
– Siis musta on tullut byrokraatti, Salovaara puuskahtaa nauraen.
– Työ, jota olen tehnyt museomaailmasta käsin, on vienyt voimat aika tarkkaan. Myös muut harrastukset ja oma hevonen vievät aikaa, hän jatkaa.
Yhdestä asiasta Salovaara ei kuitenkaan luovu.
– Se on terapeuttinen tekeminen. Minulla on vihko, johon annan tulla kaiken, sekä tekstiä että piirtelyä.
Tulevaisuudessa Salovaara saattaakin yhdistellä molempia elementtejä.
– Tällä hetkellä minua kiinnostaa sarjakuvan tekeminen, vihkoissani olisi hyvää ainesta esimerkiksi vammaispoliittiseen sarjakuvaan, hän kertoo.
