Osuuskunta luontevin tapa hankkia nopea valokuituyhteys maaseudulle

KIRKONKYLÄ (NU)– Osuuskunta on luontevin tapa hankkia valokuitu-yhteys maaseudulla, Liljenet valokaapeliosuuskunnan puheenjohtaja Bo-Kristian Lindqvist totesi Kirkonkylässä pidetyssä valokuituillassa. Lähinnä vesiosuuskunnille suunnatun tilaisuuden järjestivät Vireä Keski-Uusimaa -hanke ja Sadan megan maakunta -hanke.

Päijät-Hämeen liitto on Sadan megan maakunta -hankkeen päätoteuttaja. Nurmijärvi kuuluu Sadan megan maakunnan alueeseen.

Valokuitu on Päijät-Hämeen liiton projektipäällikkö Erkki Ropen paras väline tietoliikenneyhteyksiin.

– Valokuitu on väline, jonka kautta mahdollistuvat sellaiset internet -palvelut, joista emme edes vielä tiedä. Se on paras vaihtoehto, edes laboratorioissa ei ole kehitteillä sen voittajaa, Rope mainosti.

Omatoimisuus ainoa vaihtoehto

Taajama-alueille valokuitu tulee kaupallisten operaattorien toimesta, mutta maaseudulle sitä on vaikea saada. Operaattoreita ei yhteyksien vetäminen valtion tuesta huolimatta maaseudulle kiinnosta. Sitä ei pidetä taloudellisesti kannattava.

Saman totesivat paikalla olleet vesiosuuskuntien edustajat. Jo operaattoreiden kanssa neuvottelemaan pääseminen on hankalaa. Yhteydenottoihin ei vastata, ja keskusteluyhteyden saamiseen saattaa kulua vuosi.

– Maaseudulla valokuiduista koostuvaa valokaapelia pitää vetää pitkiä matkoja. Se on kalliimpaa kuin taajamissa ja liittyviä asiakkaita on vähemmän. Omatoiminen rakentaminen onkin ainoa vaihtoehto, Erkki Rope totesi.

Houkuttelevin vaihtoehto on hänen mukaansa lyöttäytyä yhteen vesiosuuskuntien kanssa. Ne joutuvat kaivamaan maata ja se on valokaapelin rakentamisen kallein osuus.

– Se on molempien etu, jos pääsee samaan kaivantoon. Molemmat palvelut lisäävät myös kiinteistön arvoa, Rope huomautti.

Valokuidun tuomista nopeista yhteyksistä on hyötyä myös yrittäjille ja etätyötä tekeville. Sujuvat yhteydet ovat sen yksi kynnys.

Kipukynnys 2 000 euroa

Hinta on valokuitu-yhteyden kiinnostavimpia kysymyksiä. Erkki Rope kertoi, että osuuskunnissa liittymisen kustannukset ovat yleensä 2 000 euron pinnassa.

– Suomessa kipukynnyksenä on tuo 2 000 euroa, mutta Ruotsissa summa on 4 000 euroa. Ihmiset ovat valmiita maksamaan enemmän, kun he tietävät mitä rahalla saa.

Bo-Kristian Lindqvistin mukaan heidän Liljendalissa toimivassa valokaapeliosuuskunnassa liittymismaksu on 1 650 euroa. Tarvittavan mediamuuntimen hinta on 175 euroa ja kuukausimaksu 29,24 euroa. Sillä saa kumpaankin suuntaan sadan megabitin nopeudella toimivan yhteyden.

Lindqvist kuvasi nopeuseroja kertomalla, että DVD-elokuvan lataaminen kestää kahden megabitin nopeudella 5,5 tuntia, kun se hoituu sadan megabitin nopeudella 6,5 minuutissa. Tuhannen megabitin eli gigan yhteydellä hommaan menee 39 sekuntia.

Gigabitin nopeus on Lindqvistin mukaan vielä kallis, mutta sen hankkiminen on valokaapeliverkossa helppo homma. Muuta ei tarvitse kuin vaihtaa kaapelin päissä olevat laitteet, sillä sama valokaapeli käy vauhdikkaampaankin yhteyteen. Sopimus operaattorin kanssa myös luonnollisesti tarvitaan.

Kylän väki mukaan

Valokaapeliurakan alussa on monta muistettavaa ja hoidettavaa asiaa. Bo-Kristian Lindqvist sanoo, että hoidettava on muun muassa maankäyttöluvat, vakuutukset, verkon rakenne, niin sanotun kyläkytkimen paikka ja tietenkin rahoitus.

– Kunnan lainatakaus on tärkeä, sillä kaapelit pitää maksaa kuukauden päästä siitä, kun kelat ovat maastossa. Tärkeää on myös saada kylän väki mukaan, sillä sitä kautta homman saa onnistumaan suhteellisen halvalla. Meillä Liljendalissa talkootyöllä on vahva perinne ja kaikki mahdollinen tehdään itse.

Yhteen hiileen puhaltamisen esimerkkinä hän mainitsee sen, että kun valokaapeliverkko alkoi levitä, Liljendalissa tuli kunnia-asiaksi olla mukana. Nyt osuuskunnassa on mukana 127 taloutta.

Kuitukaapeli on viety noin 450 kiinteistöön odottamaan liittymispäätöstä, mukana on rakentamattomiakin tontteja.