Vaikka viime viikonlopun lumisade hieman säikäytti eikä sitä vielä tiedä tuleeko ensi viikonloppuna lisää, kesäaikaan on väistämättä siirrytty. Kevättä pukkaa myös kelien puolesta, ja rohkenen väittää että nurmijärveläiset pääsevät nauttimaan siitä monimuotoisemmin ja täydemmin palkein kuin ihmiset keskimäärin. Keväinen ilmanala tarjoaa sylin täydeltä elämyksiä ainakin näkö-, kuulo- ja hajuaisteille. Se, millaisia ne ovat, on hyvin paljon kiinni sekä asuinpaikasta että siitä, mille itsensä rohkenee altistaa.Kun aurinko paistaa korkeammalta ja välillä ikiroudalta tuntuva jää sulaa, ainakin meillä Valkjärvellä linnut ottavat nopeasti koppia lämmöstä. On mustarastasta, sinitiaista ja ties sun mitä lajia. Kokemusteni mukaan myös Etelä-Helsingissä kohmeen sulattamat punatulkut kömpivät kevään edistyessä pesistään ja aloittavat päämäärättömän vaeltelunsa ruoan ja juoman perässä. Nämä visertäjät painavat yleensä toistasataa kiloa ja saattavat silloin tällöin olla sangen keveitä aivokapasiteetiltaan, mutta ihan konkreettiseen lentoon ne eivät yllä oikeastaan muulloin kun rämähtäessään selviytymisaseman lattialle. Kaupunkilaistulkuilla punaisuus keskittyy nenän alueelle ja ilmenee hyvinkin tummanpuhuvina sävyinä. Visuaalisina elämyksinä ne ovat enintään surkuhupaisia, ja suurina parvina esiintyessään suorastaan vastenmielisiä.Nurmijärveläinen kevät on myös täynnä ääniä, jotka piristävät oloa ja saavat hymyn huulille. Kun aamun vielä hämärtäessä tallustelee puolinukuksissa pellonreunaa postilaatikolle, lintujen viserrys täyttää ilman, ja puro sanoo puli puli. Ei siinä voi kuin hymyillä kilpaa nousevan auringon kanssa. Mieli virkistyy ja keho saa uutta virtaa päivän työrupeamaa varten. Metropolialueella puolestaan Helsinginkadun ja Hämeentien risteys, paikallisten paremmin Kurvina tuntema, on suosittu keväisten äänien bongauspaikka. Satunnainen punatulkkuparvi on leijaillut tännekin, ja päästää auringon noustessa kutsuhuutonsa valloilleen. THÄÄÄRRRRGGGGHHHH....ÖÖHHHHÖÖHHHÖÖÖ.... eri lajityyppien huudot saattavat kokemattomalta bongarilta sekoittua toisiinsa, mutta kumpusivat ne minkä kurkun syövereistä hyvänsä, takana on vinha kevään tunne, vaikka välttämättä ei varsinaisista soidinmenoista olisikaan kysymys. Näillä nurkilla eivät luonnontilaiset purot solise tai kosket pauhaa, mutta porttikongien syvyydessä muodostuu tuon tuostakin sangen voimakkaitakin, vapaina tyrskyäviä ja sävyltään kellertäviä virtauksia jotka kelien lämmetessä leviävät hallitsemattomasti jalkakäytäville ja työntävät nitraattivaikutteista tuoksuaan syvälle sierainten syövereihin. Vahva kevään löyhkä löytyy myös tulkuista itsestään, nyt kun perperit ovat sulaneet talven mittaisesta kohmeestaan ja parvi pääsee levittäytymään katukuvaan ajan henkeä osuvasti kuvastavalla 24/7-periaatteella.Kun Nurmijärvellä maa sulaa, päästään sielläkin itse asiaan. Luonnollisesti kukkimisten alkaessa tuoksutkin monimuotoistuvat, mutta jo tässä vaiheessa, viimeisten lumilaikkujen kadotessa, aito ja alkuperäinen savimaan tuoksu on ainakin kaupunkilaisen katupölyn keskellä keväänsä aiemmin viettäneille keuhkoille kuin tuulahdus suoraan paratiisista. Jos jokin asia niin se kertoo, että talvi on voitettu ja ollaan siirtymässä suorinta tietä kasvun kaudelle. Ja annas odottaa sitä hetkeä kun tuohon maahan pääsee oikein toden teolla sormensa iskemään. Siinä tuntee sitä alkuvoimaista vapautta joka varmaan uudisraivaajillakin on vuosisatoja sitten ollut, tai vaikkapa sitten seitsemällä veljeksellä heidän ryhtyessään Jukolan maita pelloiksi kyntämään.Kevättä kohti ollaan joka tapauksessa menossa, kukin tyylillään. Kun olen useita keväitä niin kaupungin ytimessä kuin maaseudun rauhassakin päässyt kokemaan, itsestäni kuitenkin tuntuu hyvin vahvasti siltä, että paluuta vanhaan malliin tuskin taitaa olla.
