Vuori ja Muhammed.

Tänään oli taas yksi niistä päivistä, jolloin Nurmijärvi-ilmiötä tulee ajateltua hieman analyyttisemmassa valossa kuin tavallisesti. Jos hakee ilmiön selkeintä ilmentymää – toisaalta myös kriittisintä tekijää –  uskon että suurin osa on samaa mieltä kanssani sen suhteen, että se on työmatkaliikenne kolmostietä etelään. Varsinainen ilmiön symboli.Aamu alkoi hyvin, kunnanjohtajan paikkakuntalaisille yrittäjille tarjoamalla kahvitilaisuudella. Iso käsi muuten elinkeinotoimelle siitä, että se on ottanut aktiivista roolia ja ryhtynyt positiivisella tavalla potkimaan ahterille niin yrityksiä kuin ihmisiäkin. Vaikka oma toimintani asettuu näinä päivinä sangen tiiviisti Helsinki-Kuopio -akselille, aina silloin tällöin ja erityisesti tällaisissa tilaisuuksissa tulee mieleen, eikö asiat sittenkin voisi sujua paremmin jos Helsingin tyystin vaihtaisi Nurmijärveen.Tilaisuudessa kuulin, että 45 prosenttia nurmijärveläisistä työssäkävijöistä on töissä Vantaalla tai Helsingissä. Siinäpä numero jonka valossa tajuaa kolmostien ruuhkat taas himpun paremmin. Mahtako tuota sumaa purkaa jonain kauniina päivänä ehkä avautuva ohitustie, mahtaako siinä auttaa Marjaratakaan? Huh huh sentään.Nythän liikenne pitkin kolmostietä on sujunut suhteellisen miellyttävästi. Mutta on Nurmijärvi-ilmiöstä viime vuosina otettu mittaakin; ensin oli Hakamäentien uusiminen, sen jälkeen Kehä kolmosen. Puolitoista vuotta kappale tajutonta ruuhkamatelua. Vastaavasti lopputulos on molemmissa projekteissa ollut suorastaan häikäisevä parannus entiseen, ja juuri noin ne on tehtävä. Kun kerran leikkiin ryhdytään ja v-kerrointa nostetaan, niin käännetään samalla pari piirua lisää kaakkoa kohti, jotta saadaan asiat samalla rytinällä priimakuntoon.Takki on kuitenkin juuri nyt ihan tyhjä ainaiseen jonotteluun. Siksi eilinen uutinen Marjaradan kohta aiheuttamista, KAHDEN vuoden mittaisista kolmostien hidasteluista ja kiertoteistä löi vannoutuneimmankin nurmijärvi-ilmiöläisen takaisin köysiin. Juuri kun on entiset saatu kunnialla päätökseen niin eikun pökköä pesään ja uutta remonttia kehiin. Tarvitsemmehan me Marjaradan, mutta joskus kun vaan tuntuu siltä että ei nyt taas.Päivän kruunuksi alkoi alkuiltapäivästä satamaan lunta Punavuoressa ja paniikkimieliala otti vauhtia. Ihmiset selvästi muistivat viime aikojen kolarisumat ja liukastelut ja säntäsivät ulos kaupungista kuin rotat uppoavasta laivasta. Allekirjoittanut muiden mukana. Kehä ykköseltä asti hissun kissun kotiin vaikka varsinainen ruuhka-aika oli vasta tulossa. Voidaan sanoa että tämä työpäivä ei mennyt sitten ollenkaan by the book. Mutta tiedättekös mikä oli päivän havainto? Kertaakaan noiden kaikkien takapotkujen aikana en manannut sitä tosiasiaa että asun Nurmijärvellä! Sen sijaan mietin useampaankin kertaan sitä, mitä hemmetin hyötyä loppujen lopuksi on siinä, että ramppaan töissä Punavuoressa. Muhammedin matkat vuoren luokse alkoivat kyllästyttää toden teolla. Mutta ainoa vaihtoehto, mikä tuli mieleen asian korjaamiseksi oli vuoren siirtäminen. Jos tämä kerran näin vaikeaksi menee, niin Muhammed aikoo vastedes pysyä siellä missä on. Omasta onnesta ei ryhdytä tinkimään sen takia, että penteleen vuori on niin vaikeasti saavutettavissa.Päivä alkoi hyvin, ja hyvin se aiotaan myös päättää – uusien toimitilojen katselemiseen omasta kotikunnasta, tai jostain läheltä. Kokemuksesta tiedän, että tarjontaa on sen verran vähän että tuskin se mihinkään konkreettiseen ainakaan ihan heti johtaa. Olen nimittäin ennenkin moisen toimenpiteen tehnyt, akuuttiterapian nimissä. Suorituksena se on omalla tavallaan rauhoittava ja uutta uskoa valava. Jos ei mitään muuta, niin ainakin se muistuttaa tehokkaasti siitä, miksi kaikkeen tähän Nurmijärvi-touhuun on ryhdytty ja miksi siitä edelleen kannattaa kaikin voimin pitää kiinni.