Paikalliset

Muistokirjoitus: Toivo Jaatinen 1926–2017 – "Hänelle mikään taiteellinen luovuus ei ollut vierasta"

Veijo Eronen

Toivo Jaatinen siirtyi ajasta ikuisuuteen 14. päivä marraskuuta 91-vuotiaana. Hän oli syntynyt Sortavalan maalaiskunnassa, Melloisten kylässä 1. päivä elokuuta 1926 Lauri ja Ida (os. Kinnunen) Jaatisen perheeseen. Hän oli perheen viides lapsi. Elämässään pohjavirtana Toivo Jaatisella oli väkevänä virtaava karjalaisuus ja Karjalan laulumailta kumpuava suomalaisuuden periksi antamaton juuri ja ydin. Nimenomaan Toivo Jaatisessa se kaikki on kanavoitunut taiteellisena monilahjakkuutena, joka sittemmin, vuonna 1964 juurtui Nurmijärven Perttulan henkiseen kotiin ja maaperään.

”Jo lapsena koin tekemisen iloa. Olin näppärä sormistani ja kaikenlaista alkoi syntyä ja muotoutua. Kouluiässä tein ensimmäisen taideteoksenkin. Se oli kipsistä tehty pieni patsas, jossa Martti Kitunen painii karhun kanssa. ”

Jaatisen perheen osana oli lähtö evakkotaipaleelle viikko talvisodan päättymisen jälkeen ja perhe siirtyi Ylivieskaan.

Evakkotaival pakotti jättämään Karjalan taakse. Uusi elämänvaihe alkoi itsenäisyytensä säilyttäneen Suomen puolella. Ensin oppia haettiin kansanopistosta 1944–1945 ja Taideteollisessa keskuskoulussa Helsingissä 1947–1950 sekä 1950–1951 Taideakatemiassa. Opettajina ovat toimineet muiden muassa Wäinö Aaltonen (1894–1966), Essi Renvall (1911–1979) ja Oskari Jauhiainen (1913–1990). Muuan opettaja oli Gerda Qvist (1883–1957), joka oli omana aikanaan ainoa mitalitaiteeseen erikoistunut, Saksassa oppia saanut suomalainen taiteilija. Tällä seikalla oli suuri merkitys Toivo Jaatiselle, josta itsestään oli tuleva eräs suomalaisen mitalitaiteen uraauurtavista taiteilijoista.

Uransa alkuvaiheessa Jaatinen osallistui monen tunnetun taiteilijan ateljéssa tekemien taideteosten kipsien valmistamiseen. Wäinö Aaltosen ateljéssa nuori Jaatinen sahasi mestarin piirrosten mukaiset kipsimallit pronssiin valamista varten marsalkka Mannerheimin hautakiven päätyyn tulevaan nimitekstiin. Vastaavasti Jaatisen tekemä on hautakiven päällä olevan Mannerheimin sukuvaakunan teksti: ”Candida pro causa ense candido”.

Mauno Juvosen (1925–2010) kanssa hän oli valamassa kipsiin Esplanadin puistossa seisovaa Eino Leinon patsasta. Tämä julkinen monumentti on tullut kuuluisaksi pienestä detaljista: patsaan kämmeneen on istutettu vanha viitosen kolikko. Se oli Jaatisen idea: laittaa runoilijalle rahaa kouraan.

Sittemmin Toivo Jaatisen luomia monumentteja kohosi eri paikoille. Kunnallisen itsehallinnon 100-vuotismuistomerkki löytyy Tuusulan kunnallisopiston pihasta.

Kiteen Puhoksessa on ensimmäisen höyrylaivan luonnonkivistä tehty muistomerkki ja Nurmijärven kirjastogallerian edustalla on vuonna 1984 paljastettu pronssiveistos nimeltään ”Seitsemän veljeksen tie”. Nurmijärven seurakuntakeskuksen reliefiteos ”Vuorisaarna” on myös Jaatisen käsialaa. Nurmijärven hautausmaan vanhassa päässä sijaitsee myös Aleksisi Kiven vanhempien muistomerkki vuodelta 1994.

”Tässäkin muuten taas nähtiin, että monet asiat syntyvät puhtaasti hoksaamalla. Kun olin saanut toimeksiannon muistokiven tekemisestä, niin tiedustelin Heikki Häiväojalta, olisiko hänellä sopivaa kiviainesta käyttööni. Hänellä oli sattumalta K. A. Fagerholmin hautamuistomerkin tekemisestä jäänyttä kiviainesta. Niistä paasista suunnittelin sitten tämän Nurmijärven vanhalle hautausmaalle pystytetyn muistomerkin.”

Nurmijärven hautausmaalla oleva merkittävän Kivi-tutkija Hannes Sihvon hautakivi on sekin Toivo Jaatisen tekemä.

Toivo Jaatisen eräs merkittävimpiä työsarkoja on mitalitaiteen alalla. Jaatinen loi ensimmäisen toteutetun mitalinsa 1962. Se oli Rautatiehallituksen ”Kontiomäki–Taivalkoski”-mitali. Vuonna 1967 hän voitti Suomen Mitalitaiteen Killan vuosikilpailun työllään ”Noak”.

Jaatinen voitti killan vuosimitalin useamminkin: mm. killan ensimmäinen mitali on Jaatisen tekemä.

Siitä eteenpäin arvostettua ja palkittua mitalitaidetta on syntynyt tasaisesti. Viimeisin tätä kirjoitettaessa on ollut Nurmijärvi-Seuralle laadittu omaperäinen, soivalla kellolla varustettu ”Hyvä kello kauas kantaa” nyttemmin ”Kostin kello”.

Lukuisten mitalitaiteen merkkitöiden lisäksi Jaatisen käsialaa on nähty rahoissakin. Vuonna 1960 Suomen markka täytti sata vuotta ja niin Jaatinen osallistui kilpailuun, jossa oli suunniteltava juhlaraha. Jaatisen työ voitti ja liikkeelle laskettiin 1000 markan hopeakolikko, jossa on nähtävissä J. V. Snellman. Vuonna 2002 laskettiin liikkeelle taas juhlaraha, tällä kertaa 100 euron kultakolikko, sekin Jaatisen suunnittelema.

Toivo Jaatisessa voisi sanoa yhdistyvän vahvan karjalaisen laulumaiden perinnön ja monipuolisen renessanssiajan kulttuuri-ihmisen, jolle mikään taiteellinen luovuus ei ole vierasta. Eipä ole vallan oudoksuttavaa, että tämä taiteen monitoimimies on elämänsä aikana opettanut hammasteknikoille toistakymmentä vuotta muotoilua, 14 vuotta arkkitehdeille kuvanveistoa ja Taideakatemiassa kuutisen vuotta kuvanveistoa. Ja vuonna 2002 syntyi kokonaan uusi soitin, torvirumpu.

Jaatinen avioitui vuonna 1948 Taimi Laaksosen kanssa. Vuonna 1949 syntyi vanhin poika, Raimo ja sen jälkeen Raija 1953, Auli 1956, Tuomo 1963 ja nuorin tytär Elisa 1965.

Taustalla oli myös kodin perintönä voimakasta hengellisyyttä, joka on löytänyt taiteellisen uomansa.

Taiteilija Toivo Jaatisessa henkilöityi sellainen suomalaisuus, karjalaisuus ja nurmijärveläisyys, josta kansallisestikin voimme olla paitsi ylpeitä, myös kiitollisia.

Jaakko Ojanne

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta: 

Kuvanveistäjä Toivo Jaatinen on kuollut 20.11.2017 13.31
Mystinen Sibelius löytyy vieläkin Perttulasta8.12.2015 06.20
90-vuotias ei ole vielä jämähtänyt – luova mieli vie miestä5.8.2016 11.05
Toivo Jaatisen veistos saa valot9.10.2016 14.05
Toivo Jaatisen nimikkogalleria vihitään käyttöön – teoksia esillä Klaukkalassa25.8.2015 08.06

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat