Paikalliset

Katso huikeat kuvat: Rajamäkeläinen naparetkeilijä hiihti Merenkurkun yli

TEMPAUS Kari ”Poppis” Suomela tamppasi, hiihti, luisteli ja ui 75 kilometrin matkan.

– Täytettyäni 50-vuotta aloin ymmärtää, että minulla on rajattu määrä keväitä enää jäljellä. Tein päätöksen, etten viettäisi enää yhtäkään niistä Etelä-Suomessa, toteaa rajamäkeläinen Kari ”Poppis” Suomela.

Kari Suomela

Toissa viikolla kolme rohkeaa naparetkeilijää teki historiaa hiihdettyään yli Merenkurkun ensikertaa sitten 1960-luvun. Retkikuntaan kuului rajamäkeläinen naparetkeilijä Kari ”Poppis” Suomela, 51.

Ei se ihan spontaani päätös ollut. Olihan idea tullut mieleen ensikertaa jo liki 20 vuotta sitten. Mutta ei se siltikään ollut mikään pitkällisen pohdinnan tai suunnittelun tulos. Tarkoitus oli mennä tutulla porukalla hiihtelemään, olihan kevätilma kaunis ja jäät otolliset.

Päiväretkenomainen hiihtopyrähdys venyi kuitenkin odottamattomiin mittasuhteisiin, kun kokenut naparetkeilijäkolmikko Suomela, Jermi Tertsunen ja Kari Kossila päättivät hiihtää yli Merenkurkun aina Ruotsiin asti.

– Olimme sopineet, että mennään vähän merenjäälle laivaväyliä ylittelemään. Jäätilanne oli kuitenkin niin poikkeuksellisen hyvä, että päätimme hyödyntää sitä ja hiihtää Vaasan Raippaluodosta Uumajaan, Suomela kertoo.

Raippaluodosta Valassaarten kautta Ruotsin mantereelle on noin 65 kilometrin matka. Mittari oli 10 astetta miinuksen puolella, kun miehet lähtivät taittamaan ensimmäistä hiihto-osuutta kohti Valassaaria.

Suomelan mukaan alue on suhteellisen helppo taitettava.

– Raippaluodon ja Valassaarten välimaasto on tavallista kiinteää jäätä, jossa hiihtely ei vaadi sen suurempaa retkeilykokemusta, hän vinkkaa.

Miehet viettivät yön Valassaarten kupeessa teltoissa jään päällä ja suuntasivat suksensa seuraavana aamuna kohti astetta vaarallisempia ja vaativampia vesiä.

Päivä venyi noin kahdeksantoistatuntiseksi. Suurimman jääosuuden yli oli päästävä yhtä soittoa, koska rikkonaisella ja liikkuvalla jäällä yöpyminen olisi voinut koitua kohtalokkaaksi.

Hiihtäjäkolmikon vanavedessä hilautuivat muonalla ja retkivarusteilla täytetyt ahkiot, jotka paitsi helpottivat, myös kankeuttivat matkantekoa.

Hätätilanteen yllättäessä raskas taakka olisi kuitenkin voinut pelastaa hengen.

– Jos olisimme joutuneet veden varaan, olisi ahkiosta voinut tehdä lautan.

Merenkurkun ylittävälle reittiosuudelle mahtuu kaikki kuviteltavissa olevat arktiset olosuhteet ja elementit aina lumipeitteisistä jäistä puhtaisiin jääosuuksiin, liikkuvaan jäähän, avovesiin ja vilkkaalla laivaliikenteellä siunattuihin laivaväyliin asti.

Ne asettavat hiihtäjälle omanlaisensa haasteet. Esimerkiksi sen, että laivat tulevat välillä tielle, aina ei voi hiihtää ja joskus on antauduttava jään päältä sen alle.

– Retken haastavin ja samalla mieleenpainuvin kokemus oli se kun viiden kilometrin matkalle osui laivaväylän ylitys ja sula avovesiosuus. Se piti ylittää uimalla otsalamppujen valossa, Suomela muistelee.

Kahden vuorokauden ajan miehet tamppasivat, luistelivat, hiihtivät ja uivat navakan tuulen tuiverruksessa ympärillään avomeri laivoineen.

Matkamittarin saldoksi kertyi lopulta 75 kilometriä.

Suorin tie ei aina ollut mahdollinen ja sopivien ylityspaikkojen etsintä toi matkalle lisämittaa.

Pelko ei noussut missään vaiheessa merenkurkunkävijöiden kurkkuun. Suomela myöntää kuitenkin, että tervettä jännitystä oli ilmassa.

– Onnistuukohan tämä reissu? Miten jaksamme? Tuleekohan avovesiä vastaan? Sellaisia kysymyksiä siinä tuli mieleen. Pieni jännitys on oikein hyvä moottori ja pitää vireessä, hän sanailee.

Kolmikon retki on saanut poikkeuksellista mediahuomiota maanlaajuisesti. Miehet eivät itse pidä retkeä mitenkään poikkeuksellisena.

Ja miksipä pitäisivät? Suomela ja Tertsunen tekivät pohjoisnaparetken vuonna 2006 ja Kossila on hiihtänyt muun muassa Grönlannin yli.

Vuonna 2008 Suomela hiihti myös etelänavalle, mikä teki hänestä maailman 12. ihmisen, joka on hiihtänyt molemmille navoille ilman ulkopuolista apua.

– Tällaiset olosuhteet ovat meille tutut, emmekä pitäneet retkeä millään lailla riskialttiina. Mutta ei tätä voisi tehdä ilman vahvaa kokemusta ja tietotaitoa, Suomela summaa.

Merenkurkun saaristo

Sijaitsee Vaasan ja Ruotsin Uumajan välissä.

Suomen puolella saaristoon kuuluu saaria kuuden kunnan alueelta.

Suomen ensimmäinen ja ainoa luonnonperintökohde maailmanperintöluettelossa.

Hyväksyttiin maailmanperintöluetteloon heinäkuussa 2006 yhdessä Ruotsin Korkean Rannikon kanssa.

Kahden valtion (Suomi ja Ruotsi) yhteinen maailmanperintökohde.

Luonnonperintökohde voi kertoa maapallon historian tärkeästä kehitysvaiheesta tai olla esimerkki käynnissä olevasta ekologisesta tai biologisesta muutoksesta.

Geologisesti merkittävä alue, jossa maankohoaminen on jatkuvaa (8 mm/vuosi).

Suomen ja Ruotsin välisten saarten etäisyys toisistaan on lyhimmillään vain 20 km.

Lähde: merenkurkku.fi

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat