Puheenaihe

Kolmen lapsen uraäiti: "En tunne huonoa omaatuntoa siitä, että turvaudun valmisruokiin"

RUOKA Lihatalon markkinointijohtaja Anne Terimo hyödyntää arkisia havaintojaan työssään. Hän tietää omasta kokemuksesta, että lapsiperheessä ruoka on saatava nopeasti pöytään.

Anne Terimo on uraäiti, joka turvautuu arjessaan hyvällä omalla tunnolla valmisruokiin. Tyttäret Oona, 3, ja Ella, 6, saavat auttaa keittiössä.- Jotain teemme aina itsekin, joten lapset saavat ruokaan muutakin tuntumaa kuin syömisen, Terimo sanoo.

Crista Lassfolk-Feodoroff

Kun kolmen lapsen äiti Anne Terimo oli vielä sinkku, hän selvisi ruokakaupassa noin kahdellakymmenellä eurolla.

Nykyään perheen ruokamenot ovat reippaasti yli tonnin kuussa.

– Milloinkohan viimeksi olen maksanut alle satasen ruokakaupassa, en edes muista, Terimo naurahtaa.

– Ostan paljon puolivalmisteita ja valmisruokia, koska arkisin ruoka on saatava pöytään mieluiten vartissa.

Hänen pyrkimyksensä on tehdä aterialle aina jotain myös itse. Käytännössä se voi tarkoittaa vaikkapa valmislihapullia ja kotitekoista perunamuusia.

Lapset saavat halutessaan osallistua perunoiden pilkkomiseen ja kuorimiseen.

– On tärkeää huolehtia siitä, että lapset saavat ruokaan muutakin tuntumaa kuin syömisen, Terimo sanoo.

– Otan kuitenkin oikopolkuja surutta. Yhtään en tunne huonoa omaatuntoa siitä, että turvaudun valmisruokiin.

Eineksistä hän ei puhu, koska kokee nimen olevan leimallinen. Usein ajatellaan, että valmisruoka on epäterveellistä. Tätä käsitystä Anne Terimo pyrkii korjaamaan työssään HK:n markkinointijohtajana.

– Valmisruoat ovat mainettaan parempia. Yksi sinnikäs harhaluulo on, että valmisruoka on kovin suolaista. Ei se ole, ja miksi olisikaan? Terimo kysyy.

– Kuluttaja voi myös luottaa siihen, että käytetyt lisäaineet ovat turvallisia eikä niitä käytetä turhaan.

Koska ruokavalmistajat seuraavat tarkkaan kuluttajien toiveita, pyritään valikoimilla vastaamaan kysyntään.

Nykyään kaupasta saa kotiruokaa vastaavia valmisruokia, mutta myös ravintola-annoksia jäljitteleviä tuotteita.

– Meillä on esimerkiksi paistamista vaille valmis pihvi, jossa on mukana tryffelivoi, Terimo kertoo.

– Valmisruokien hintahaitari venyy halpatuotteista hintaviin, koska kysyntää on molemmille.

Niin työssään kuin arjessaankin hän on saanut huomata, kuinka lapsiperheessä pyöritetään samoja ruokia.

Kun takana on pitkä päivä, ei nälkäinen perhe ole otollinen kohde uusille kokeiluille.

– Makkarakeittoa, makaronilaatikkoa, kanapastaa, spagettia. Noin kymmenen eri ruokalajia pyörii listallamme, Terimo laskee.

– Viikonloppuisin sitten kokkaillaan pidemmän kaavan mukaan. Onnekseni mieheni on innokas ja taitava ruoanlaittaja.

Varsinaisten aterioiden ohella välipalat tuottavat usein päänvaivaa. Se näkyy myös markkinoilla: välipalavalmisteiden myynti on kasvanut vuoden alusta noin neljänneksen.

– Varmaan kaikille tulee ensin mieleen mikropitsa, mutta nykyään on tarjolla paljon muutakin, Terimo sanoo.

Toinen yllättävä luku on 1–2 hengen kotitalouksien määrä: niitä on Suomessa jo noin 75 prosenttia.

Pienet kotitaloudet keräävät ostoskärryynsä eri valmistuotteita kuin lapsiperheet, mutta yhtäläisyyksiäkin löytyy.

Vaikka kasvisruoka on mediassa esillä korostetusti, lihansyönti kasvaa jatkuvasti. Poikkeuksena on porsaanliha, jota Suomessa syödään entistä vähemmän.

– Ruoka kiinnostaa ihmisiä ehkä enemmän kuin koskaan. Silti vaikuttaa siltä, että valtaosa haluaa päästä mahdollisimman vähällä, Terimo sanoo.

– Meillä ainakin vartin odotus on nälkäiselle perheelle jo paljon. Kyllä siinä nopeus menee muun ohi.

HK:n Sinisellä

50-vuotisjuhlavuosi

1950-luku: Helsingin Kauppiaat Oy valmisti ensimmäiset lenkkimakkaransa jo 50-luvun lopussa. Makkarat valmistettiin luonnonsuoleen käsityönä, mikä teki valmistuksesta hidasta ja kallista. Lenkkimakkaran kilohinta oli korkeampi kuin täyslihan: lenkki ei vielä ollut joka kodin perusruokaa.

1960-luku: Vielä 1960-luvun alussa jokaisen lenkkimakkaran päähän sidottiin käsin alumiininen sinetti, joka kertoi tuotteen nimen. Vuonna 1963 käyttöön otetun Naturin-kuoren myötä siirryttiin koneellisesti kiinnitettäviin niitteihin ja alumiinisinetit poistuivat käytöstä. Mutta koska elintarvikeasetus vaati yhä tuotteeseen tiedon makkaran laadusta, kuoren sisäpintaan painettiin sana "lenkkimakkara" sinisellä, mustikoista saadulla värillä.

1970-luku: Maaltamuuton hurjimpina aikoina 1970-luvun taitteessa Sinisen Lenkin kysyntä kasvoi voimakkaasti – se alkoi olla jo käsite. Menekkiä lisäsi entisestään parantunut säilyvyys, kun tuotannossa siirryttiin hygieenisempiin vakuumipakkauksiin. Niiden myötä myös kuoren sininen painatus poistui ja sen tilalle painettiin uuteen pakkaukseen sana ”Sininen”.

Sinistä Lenkkiä ostetaan HK:n mukaan päivittäin 48 000 pakkausta.

Lähde: HK Scan

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat