Ruoka

Olli Kaske väittää, että kahvi, pulla ja konjakki pelastivat hänen henkensä – Nyt hän on vannoutunut kahviharrastaja

Olli Kaske on juonut kahvia lapsuudesta lähtien.

Päivi Tuovinen

Sanotaan, että kylmä kahvi kaunistaa. Kahviharrastaja Olli Kaske, 69, taas sanoo, että lämmin kahvi voi jopa pelastaa hengen.

Paljasjalkainen helsinkiläinen perustelee väitettään Käpylän lapsuudenkodissaan sattuneella tapauksella.

– 1950-luvulla oli uutta, että pienille lapsille annettiin rautaa. Vatsani ei kestänyt sitä. Ravinto ei imeytynyt elimistööni enkä saanut D-vitamiinia. Sain riisitaudin alun. Olin tuolloin alle vuoden ikäinen seimilapsi.

D-vitamiinin puutteesta johtuva riisitauti on luuston sairaus, joka tappoi lapsia entisajan Suomessa.

Kun riisitauti alkoi jäytää Kaskea raudasta johtuvan ripuloinnin myötä, isoisä otti käyttöön järeät keinot.

– Hän haki minut pois seimestä (silloinen lastentarha) ja raudan antaminen loppui. Vaari antoi tilalle kahvia, pullamössöä ja konjakkia – paranin, Kaske väittää.

 

Kaske on juonut kahvia säännöllisesti pikkupojasta lähtien.

– Vanhempani eivät olleet kahviharrastajia, mutta mummu oli. Hän haki kaupasta pussillisen erikoisempia papuja, joita sitten jauhettiin myllyssä.

Varsinainen kahvi-intoilija Kaskesta tuli viitisentoista vuotta sitten, mutta se ei johtunut mummun esimerkistä.

– Haluan hyvää kahvia, Kaske kiteyttää syyn.

Kasken mielestä sellainen on italialaistyylistä espressoa, mustaa kahvia. Se on hänelle päivän piristys ja nautinto.

– Sen sijaan kahvin valmistus ei minua niinkään kiehdo.

5555660-n.jpg

Kahviharrastaja luo makuvivahteita juomaansa säätelemällä tiettyjä muuttujia. Näitä ovat vesi, pavut, jauhatus, lämpötila, raaka-aineiden ja välineiden puhtaus sekä toistettavuus. Kuva: Päivi Tuovinen

 

Kaske valmistaa kuitenkin kahvia espressokeittimellään päivittäin ja paahtaa papuja muutaman viikon välein.

Nytkin Kasken rivitaloasunnon terassilla Länsi-Pakilassa tuoksuvat vastapaahdetut pavut. Vihreät afrikkalaiset Harrar-pavut ovat ruskistuneet 223-asteisessa paahtimessa vartin ja jäähtyneet sitten toisen vartin.

Papuja on maailmassa laaja kirjo, mutta Kaske käyttää miltei aina samaa lajiketta.

– Kun aloitin harrastuksen, kokeilin monta vuotta erilaisia vaihtoehtoja ja tein johtopäätöksiä. Tulin sitten siihen tulokseen, että Harrar on paras: se on kaikkien kahvien äiti, Kaske luonnehtii.

Kyseessä on ikivanha afrikkalaispaimenten käyttämä kahvipapu. Se antaa Kasken mukaan "helpon ja vähän pyöreän maun, jossa ei ole hirveästi vivahteita".

– Se on vain kahvia ilman mitään temppuja, Kaske kuvailee makua.

Kasken mukaan kahvia voi harrastaa hyvin monella tavalla.

– Itse haluan minimoida epäonnistumisten mahdollisuudet, enkä enää kokeile uusia papuja tai tee sekoituksia. Pidän harrastamisen yksinkertaisena: tykkään juoda vain yhdenlaista kahvia.

– Enemmän tämä onkin tapa nauttia kunnon kahvia kuin harrastus sanan varsinaisessa mielessä, Kaske pohtii.

Kaske paahtaa noin 250 gramman papueriä kerralla. Paahtopäivänä valmistuu muutama erä, jotka kypsyvät pussissa uuttovalmiiksi viikossa.

Kypsiä papuja voi käyttää kahvin valmistamiseen enintään muutaman viikon.

– Tilaan papuja Hollannista 14 euron kilohintaan. Suomestakin saa kahvipapuja ja -välineitä, mutta ne ovat selvästi kalliimpia kuin ulkomailla.

 

5555662-n.jpg

Olli Kaske paahtaa kerralla noin 250 gramman papueriä. Kuva: Päivi Tuovinen

 

Kasken mukaan yhdenlaisella keittimellä kahvia tekevä harrastaja luo makuvivahteita juomaansa säätelemällä tiettyjä muuttujia. Näitä ovat vesi, pavut, jauhatus, lämpötila, raaka-aineiden ja välineiden puhtaus sekä toistettavuus.

– Kahvi voi maistua heinälle, jopa kalalle, jos sitä ei tee oikein, Kaske kuvaa.

Muuttujien laadulla ja määrällä on merkitystä.

– Tuurilla ei ole tässä sijaa.

Kasken mukaan kahviharrastus sopii hänenlaiselleen kärsivälliselle, yksityiskohdista innostuvalle "pilkunviilaajalle". Kun kahvia harrastetaan, puntaroidaan tarkasti etenkin makua. Kuitenkin jo ulkonäöstä ja tuoksusta voidaan tehdä laatuun liittyviä päätelmiä.

– Ei kannata juoda giniä tai syödä purkkaa, ennen kuin maistaa kahvia, Kaske korostaa.

Kaske myöntää, että kahviharrastus voi olla melkoista insinööritiedettä ja hifistelyä. Hän itsekin toisinaan hifistelee: hän käyttää espresson tekoon kaikenlaisia hienoja härpäkkeitä, kuten uuttokahvaan tarkoitettuja erikoissuodattimia.

5555663-n.jpg

Olli Kaske kaataa paahtamansa pavut pussiin, jossa ne kypsyvät uuttovalmiiksi viikossa. Kuva: Päivi Tuovinen

 

Kaske työskentelee soitinkorjaajana. Kruununhaan työpaikallakin hänellä on oma espressokeitin ja mylly.

– Kotona juon 1–2 kuppia päivittäin, töissä neljä, Kaske laskee.

Kaske huomauttaa, että hän voi tietyissä tilanteissa juoda suodatinkahvia ilman maitoa – kohteliaisuudesta.

Toisin kuin iso osa suomalaisista, hän ei kuitenkaan tyydy tavallisesti siihen, mitä nenän eteen tuodaan.

– Perussumppia en yleensä juo – se ei vain putoa.

Toisaalta useimmat kaverit eivät taas tykkää hänen kahveistaan.

– Eivät he oikein ymmärräkään, Kaske naurahtaa.

Vaikka Kaske tykkää juoda aina vain sitä yhdenlaista espressoa, hän ei ole jämähtänyt paikoilleen harrasteessaan.

– Aion hankkia ammattilaispaahtimen, joita pienpaahtimot käyttävät, kun tekevät koe-eriä. Niillä pystyy paahtamaan isompia eriä kerralla.

Suomalainen kahvikulttuuri on viime vuosina monipuolistunut ja moninaistuu edelleen, arvioi kahviharrastajien Ristretto.fi-sivuston ylläpitäjä Teemu Pihlatie.

– Ihmiset hakevat ja näkevät suodatinkahvin ja espressopohjaisten kahvien lisäksi muitakin valmistusmenetelmiä: kahvia voi valmistaa esimerkiksi Aeropress-keittimellä, manuaalisuodatuksella tai pressopannulla.

Kahvia voi harrastaa usealla tavalla.

– Joku tykkää cappuccinosta, toinen suodatinkahvista, kolmas turkkilaisesta ja neljäs kylmäuutetusta kahvista. Välineet voi hankkia valmistustavan ja oman budjetin mukaan. Hyvän kahvin ei todellakaan tarvitse olla kallista, Pihlatie korostaa.

 

Pihlatie kertoo, että tietoisuus ja kiinnostus kahvia kohtaan sekä saatavilla olevan kahvin laatu ovat nousseet huikeasti Suomessa kymmenen viime vuoden aikana. Samalla aktiivisten kahviharrastajien määrä on kasvanut useisiin tuhansiin.

Pihlatien mukaan kahviharrastuksen suosiota selittää osin se, että kahvilla on avainasema kulttuurissa.

– Suomessa juodaan suhteellisesti enemmän kahvia kuin missään muualla. Lähteestä riippuen luku hiukan vaihtelee, mutta se on keskimäärin vähintään kymmenisen kiloa per henkilö vuodessa.

Kahviharrastuksen suosion taustalla on myös laajempi kansainvälinen ilmiö.

– Ihmiset ovat entistä tietoisempia siitä, mitä suuhunsa laittavat. Eri vaihtoehdoista on myös enemmän tietoa, ja niitä on aiempaa helpompaa päästä kokeilemaan.

 

"Kotibaristojen tapaamispaikassa" Ristretto.fi:ssä on yli 3 000 jäsentä. Sivustolla käy kuukausittain 6 000–8 000 vierailijaa.

Pihlatie arvioi, että hyvin pieni osa muutamasta tuhannesta aktiiviharrastajasta on "hardcore-harrastajia", jotka paahtavat kahvinsa itse.

– Yksi mittari harrastuneisuudesta on kahvimyllyn omistaminen ja sillä papujen jauhaminen ennen kahvin valmistusta. En määrittelisi harrastajaksi henkilöä, joka ostaa supermarketista bulkkikahvin tarjouksesta tai paketin kahvikapseleita.

Pihlatie sanoo, että useimmiten miehet sijoittavat kahvin valmistuslaitteisiin naisia enemmän. Pihlatien mukaan nämä aktiiviharrastajat eivät kuitenkaan ole pienpaahtimoiden pitäjiä, jotka tuottavat kahvia yleensä yhdelle tai useammalle kahvilalle sekä vähittäismyyntiin. Tavallisesti he tekevät juomaa vain itselleen tai lähipiirilleen.

Pihlatien mukaan varsinaisia pienpaahtimoita on Suomessa noin 15–20.

 

Kirjoittaja: Tuomas Massinen

 

 

 

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Ruoka

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat