Paikallisurheilu

Koripalloa suurella sydämellä – Petri Parkkinen: "Ei huutamalla ja kettuilemalla saa yhtään parempaa suoritusta irti"

– Ei tämän ikäisistä – tai oikeasti minkään ikäisistä – saa huutamalla ja kettuilemalla yhtään parempaa suoritusta irti, Petri Parkkinen sanoo.

Tuomas Artturi

Klaukkalan NMKY:ssa 2009 syntyneitä poikia valmentava Petri Parkkinen haluaa tehdä valmennustyötä kasvattavasti ja laadukkaasti. Lähes koko elämänsä koripalloa hengittänyt Parkkinen kertoo ajatuksistaan juniorityöstä ja antaa kiitosta valmentajakollegoilleen.

Loistava lay-up! Läpyt. Hienosti kuljetit pallon ylös! Läpyt. Mahtavan tiukka puolustus, ei mennyt kukaan ohi! Läpyt. Iloista naurua ja vähän lisää läpyjä.

Sama rutiini toistuu jokaisissa Klaukkalan NMKY:n 2009 syntyneiden poikien treeneissä, jotka valmentaja Petri Parkkinen vie läpi. Parkkinen on valmentaja, jolla on käsittämätön taito luoda uskoa nuoriin junioreihin.

Parkkinen aloitti koripallon 5-vuotiaana Helsingin NMKY:ssa. Omien sanojensa mukaan hän ei koskaan ollut erityisen nopea, eikä missään nimessä päässyt nauttimaan lajissa ihannoidusta pituusedusta, mutta hyvä pallonkäsittely- ja poikkeuksellinen pelinlukutaito tekivät hänestä silmiinpistävän lahjakkuuden.

Parkkinen oli mukana nuorten maajoukkueessa, mutta vuonna 1994 lupaava peliura stoppasi loukkaantumiseen. Paha polvivamma ei enää nopeatempoista peliä kestänyt, joten vaihtoehtona oli hyljätä rakas laji tai hyödyntää taktinen osaaminen. Parkkinen alkoi valmentaa.

Valmennusura alkoi HNMKY:n nuorten joukkueissa, joissa menestystä kertyi useamman SM-mitalin verran. Myöhemmin Parkkinen siirtyi valmentamaan myös HNMKY:n miesten joukkuetta.

– Jopa aikuisten miesten joukkueessa korostui se, miten tärkeää on joukkueen hyvä henki ja jokaisen tunne siitä, että kuuluu tärkeänä osana porukkaan. Urheiluseuroissa mietitään liikaa taktisia nyansseja, kun pitäisi ensin pitää huoli siitä, että kaikilla on hyvä olla. Joukkueen ilmapiirissä pitää olla imua, ei luotaantyöntävyyttä, Parkkinen huokaa.

Sama yhteisöllisyysajatus sai viime vuonna Parkkisen perustamaan aikuisille suunnatun kuntokoripalloseura BC Klaukkalan.

Parkkisen kolmesta pojasta (15, 13, 10) jokainen pelaa koripalloa. Valmennusvastuu näistä on siis nuorimmaisen joukkueessa. Parkkinen on ollut alusta lähtien joukkueen päävalmentaja, poislukien viime kausi, kun hän piti ansaitun tauon iltoihin ja viikonloppuihin painottuvasta koripallohärdellistä. Vuotta kauempaa hän ei kuitenkaan malttanut penkin päästä pysyä poissa.

Lapsen viettäessä kuudesta kymmeneen viikkotuntia koripalloparketilla, jokainen vanhempi toivoo, että valmentaja on lapsilähtöinen, positiivisen kautta ohjaava ja lajin hallitseva – kasvattava aikuinen. Vaativa saa olla, mutta virheistä rankaiseminen ja negatiivinen tunnelma voivat olla erittäin vahingollisia lapsille.

– Menestys on hyvinvoinnin sivutuote, toteaa Parkkinen ja siteeraa edesmennyttä urheilulääkäri Aki Hintsaa.

– Ei tämän ikäisistä – tai oikeasti minkään ikäisistä – saa huutamalla ja kettuilemalla yhtään parempaa suoritusta irti. Päinvastoin, epäonnistumisen ja siitä seuraavan valmentajan huutamisen pelossa pelaajat aivan satavarmasti alisuoriutuvat. Vasta siinä vaiheessa, kun pelaajalla on hyvä ja turvallinen olo ryhmässä, hän pystyy vastaanottamaan ohjeita ja muuttamaan toimintaansa, Parkkinen jatkaa.

– Toki annan ohjeita ja vaadin pojilta vauhtia, rohkeutta ja keskittymistä, mutta tiedän tämän olevan pitkä prosessi, eikä siinä yksittäisten pelien voitot merkitse mitään. Minun silmissäni se, että pelaaja rohkaistuu pelissä pelaamaan omalla tasollaan tai sen yli, on paljon tärkeämpi onnistuminen kuin pistekuninkuus. Tätä painotan myös pojille, Parkkinen avaa ajatuksiaan.

Ajatus näkyy P09-joukkueen harjoituksissa: hyvä tempo, paljon tsemppausta, ei vanhanaikaista auktoriteettiöykkäröintiä.

Myös tulos näkyy: pojat pelaavat Koripalloliiton eteläisen alueen sarjoissa jokaista divisioonatasoa, ollen kahdessa ylemmässä divisioonassa kärkisijoilla. Osalla pojista on takana jo kolme ulkomaanturnausta, joista kotiin on tultu mitalit kaulassa.

-– Meillä on kasassa hyvä joukkueenjohto. Kollegoideni Petri Kobylinin ja Riku Erkkilän kanssa olemme löytäneet hyvän balanssin valmentamiseen ja harjoitusten suunnittelemiseen. Meillä kaikilla on omat vahvuutemme ja pystymme pyörittämään treeniarkea sujuvasti. Lisäksi meillä on loistava joukkueenjohtaja, joka huolehtii ja organisoi joukkueen asiat niin pilkulleen, että valmentajat voivat keskittyä vain valmentamiseen. Tällainen tilanne on melko harvinaista junioriurheilussa, Parkkinen kehuu.

Moni saattaa kokea sanalla kilpailu olevan negatiivinen kaiku. Se mielletään samaksi kuin hampaat irvessä tekeminen, ja ajatellaan harrastamisen olevan liian totista. Parkkinen haluaa muuttaa tätä ajattelutapaa.

– Meidän joukkueessa kaikkien ei tarvitse pelata kilpatasolla, se ei ole jokaiselle pojalle ominaista tai mielekästä. Haluamme kuitenkin mahdollistaa sen ja tehdä laadukasta juniorityötä: kun paikalle saapuu, miksi jokainen ei yrittäisi parastaan – niin pojat kuin valmentajatkin? Parkkinen kysyy ja jatkaa:

– Joukkueurheilun parissa toimiminen on niin uskomattoman antoisaa. Siinä liikunnan lisäksi pelaaja oppii sosiaalisia taitoja, jotka ovat erittäin tärkeitä taitoja myös myöhemmin elämässä. Haluan valmentajana olla omalla toiminnallani luomassa hyviä puitteita tähän. Silloin tiedän tekeväni merkityksellistä juniorityötä.

Lisätietoa KlaNMKY:n P09-joukkueesta ja mukaan toimintaan ilmoittautuminen osoitteessa: www.klanmky.fi/p-09.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikallisurheilu

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat