Anneli Jäätteenmäki

Ruuan alkuperä esiin

Ranskalaiset elävät syödäkseen. Me suomalaiset syömme elääksemme.

Intohimoinen suhtautuminen ruokaan heijastuu siihen, miten ruuan koemme. Ruoka on enemmän kuin ravintoa. Kun ranskalainen menee lounaalle, hän käyttää siihen puolitoista tuntia. Suomalainen kauhoo mahansa täyteen noutopöydästä puolessa tunnissa.

Ei ole sattumaa, että myös ruuan alkuperä kiinnostaa ranskalaisia. Ranska ja useat muut maat ovat parhaillaan säätämässä kansallisia, EU-lainsäädäntöä täydentäviä lakeja, jotka velvoittavat yritykset kertomaan ruokavalmisteidensa alkuperän nykyvaatimuksia laajemmin. Komissio on myöntymässä Ranskan vaatimukseen, kunhan hanke on kokeilu ja kestoltaan rajoitettu. Suomi voisi seurata Ranskan esimerkkiä.

Meillä kaikilla on kuluttajina oikeus tietää mistä ostamamme ja syömämme ruoka tulee. Eurooppalainen keskustelu aiheesta kiihtyi muutaman vuoden takaisen skandaalin jälkeen, kun hevosenlihaa löytyi elintarvikkeista, joissa sitä ei pitänyt olla.

Euroopan parlamentissa on vaadittu jo pitkään nykyistä lainsäädäntöä tiukempia alkuperien merkitsemistä erilaisiin elintarvikkeisiin. Kannatan tätä vaatimusta.

Alkuperämerkintöjä laadittaessa tulee luonnollisesti ottaa huomioon niiden kustannustehokkuus ja toteuttamiskelpoisuus. Tiukat merkinnät ovat kilpailuetu asiansa hyvin hoitaville tuottajille ja yrityksille.

Puolustan tiukkaa sääntelyä elintarvikeasioissa. Ruuan puhtaus ja turvallisuus on tärkeää. Jotkut näkevät ruuan alkuperälainsäädännön vaatimisen EU:n yhteismarkkinoiden rapauttamisena. Minä en.

Minusta elintarvikkeiden alkuperämerkinnät eivät ole vaaraksi kaupankäynnille ja yhteismarkkinoille. Alkuperämaan ilmoittaminen ei ole kaupan este.

Selkeät ja kattavat alkuperämerkinnät lisäävät ruuantuotantoketjujen avoimuutta. Ne antavat kuluttajalle mahdollisuuden ostaa lähellä tuotettua ruokaa. Meillä Suomessa on tästä hyviä esimerkkejä. Joissain lihapakkauksissa lihan alkuperä kerrotaan tilatasolle asti.

Kuluttajien toiveita kuunteleva lainsäätäjä tunnustaa EU:n moninaisuuden ja kunnioittaa ihmisten halua saada tietoa ostamistaan tuotteista. EU ei murene tekemällä ero saksalaisen ja ranskalaisen juuston välille. Kyse on valinnanvapaudesta.

Anneli Jäätteenmäki

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet