Jaakko OjanneKirjoittaja on herastuomari ja kotiseutulehti Klaneetin toimittaja.

Ruoanlaittotaito on taidelaji

Luin kiinnostuksella viikko sitten, että Rajamäen Työtehoseuran Antell-ravintolan kokki Ritva Lehtinen on ehdolla Pro2019-palkinnon saajaksi. Palkintoa kutsutaan ravintola-alan ”Oscariksi”. Itseäni kiinnosti jutussa erityisesti se, että kyseessä on ammatti-ihminen, joka laatii tavallista, hyvää, terveellistä ja maukasta ruokaa tavallisille ihmisille.

Ei sen, ettenkö arvostaisi kateenkorvaa, pässinkiveksiä, merianturaa tai hanhenmaksaa, mutta rehtiä hernerokkaa, maksalaatikkoa tai siskonmakkarasoppaa tulee syötyä useammin. Ja herranjestas sentään, miten hyvää on läskisoosi keitettyjen pottujen kanssa, kun lautasen syrjällä on vielä pari etikkapunajuurta.

Kaikki kunnia ja kiitos niille ihmisille, jotka laativat meidän arjessamme hyvää ruokaa. Näitä ammattikokkeja on päiväkodeissa, kouluissa, sairaaloissa ja virastoissa. Tai ainakin oli ennen vanhaan vielä enemmän. Nyt monin paikoin tulee ruoka keskuskeittiöistä, mutta samalla tavalla, jopa haasteellisemmin, on näiden pata- ja kattila-alan ammattilaisten laadittava aterioita eri ikäisten kansalaisten makoisiin suihin.

Menneinä aikoina vietiin suuret sammiot ruokaa pelloille, tehtiin eväät matkoille tai pantiin tykkien jyskiessä huoltojoukkojen miehet viemään soppatykki linjaan.

Joku sen ruoan on aina taidollaan ja saamillaan raaka-aineilla loihtinut lähimmäisensä ravinnoksi.

Pikkujoulukauden alettua ja ruoan ollessa peräti yliedustettuna lehtien ja television tarjonnassa, on terveellistä muistaa, että suurin osa meistä syö suurimmaksi osaksi niin sanottua tavallista arkiruokaa.

Se ei saisi kuitenkaan koskaan olla niin arkista, että unohtaisimme sen, että aina joku – ja useimmiten jotkut – arjen ammattilaiset sen meille laittavat.

Yleensä vanhaan aikaan oli kaunis tapa kiittää ruoasta jopa ruokarukouksella. Itse olen – kiitos kotiympäristöni – oppinut aina kiitollisuudella muistamaan niitä ihmisiä, jotka kulloisenkin aterian ovat minulle valmistaneet.

Ruoanlaitto on taidetta, olipa sitten listalla paistetut silakat tai Wellingtonin paisti. Sille, kuka ne valmistaa, kuuluu aina kiitoksemme. Ja kiitollisella mielellä ruoka maistuu aina makoisammalta.

Jaakko Ojanne

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet