Ensi keväänä käydään kuntavaalit, ja ehdokasasettelu on käynnissä. Osa puolueista on saanut jo väkeä hyvin liikkeelle, osa vasta hakee askelmerkkejään. Epävarmaa on vielä sekin, miten moni nykyisistä valtuutetuista hakee jatkopestiä ja kuinka moni luopuu.
Kuntien taloustilanne ei ehdokkaiden etsimistä helpota. Edessä on vaikeita päätöksiä, joista ei äänestäjiltä välttämättä kiitosta heru. Moni miettii, haluaako lähteä näitä päätöksiä tekemään.
Kunnallisessa päätöksenteossa ollaan ennen muuta tekemisissä arkisten asioiden kanssa.
Päätetään kouluista ja opetuksesta, päivähoidosta, kaduista ja niiden kunnosta, paikallisliikenteen aikatauluista, puistojen puista ja lasten leikkipaikoista, rakentamisesta ja purkamisesta. Ja ainakin jonkin aikaa myös terveydenhuollosta ja sosiaalipalveluista.
Päätöksiä tehdään juuri niistä asioista, joissa asukkaat ovat asiantuntijoita. Päätöksenteon kiemuroiden tuntemiseen tarjotaan nykyisin koulutusta, samoin kuntatalouden ymmärtämiseen. Kaikkea ei tarvitse tietää ehdokkaaksi asettuessaan, oppia on tarjolla niin paljon kuin vain haluaa opiskella.
Moittiminen on helppoa, päätösten tekeminen ei aina sitä ole. Siksi voikin toivoa, että he, jotka monissa keskusteluissa tuntuvat tietävän, miten kuntaa pitäisi hoitaa, lähtisivät nyt ehdolle.
Sivusta huutelun sijaan aikaan ja osaamista voisi käyttää asioiden kuntoon laittamiseen.