Mielipide: Kiitos Nurmijärven seurakuntaan ja Maritta Kopsalalle pitkäaikaisesta työstä

Pirjo Pimiä

Haluan kiittää Maritta Kopsalaa pitkäaikaisesta työstä, mitä hän on tehnyt Nurmijärven lasten ja nuorten hyväksi, näiden vuosikymmenten aikana.

Olen nähnyt nämä vuosikymmenet hyvin läheltä. Seurakunnan toiminta alkoi osaltani tyttöleireillä, joita luotsasi Maritta (siihen aikaan vieläpä yksin). Leireillä saatiin pieni koululainen innostumaan ja kylvettiin yhdessä tekemisen siemen. Kävin kerhoissa ja rakastin leirejä. Vartuin ja jatkoin tietenkin kerhonohjaajaksi ja isoseksi. Vuodet kuluivat. Tällä vuosituhannella omat tyttäreni aloittivat leireilyn, vanhempi tytär pääsi päiväleirin tapaan mukaan jo 4-vuotiaana, nuorempi oli mukanani leireillä 1-vuotiaasta. Tilanteita sovellettiin ja ketään ei koskaan käännytetty pois. Yhdessä tekeminen on aina ollut se juttu.

Tapa, millä lapset kohdataan leireillä, kuinka heille halutaan aina tarjota mahdollisuuksia ja elämyksiä, liikkumista, ulkoilua ja uimista turvallisesti, on mieltä lämmittävää. Niitä asioita, mihin lapsilla ei ehkä arjessa ole mahdollisuutta. Isoset kasvatetaan huolehtimaan tärkeimmistä eli niistä pienokaisista, jotka ovat leiriläisinä (ehkä jopa ensimmäistä kertaa). Ketään lasta ei päästetä leiriltä itku silmässä koti-ikäväisenä, vaan niihinkin tilanteisiin löytyy aina ratkaisu. Isoset opetetaan ajattelemaan vastuullisesti ja kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Hankalilta tilanteilta ei aina voida välttyä, mutta nämä nuoret tietävät, miten toimia ja missä järjestyksessä, jos esimerkiksi joku leiriläisistä saa sairaskohtauksen vaikkapa saunassa. Isosille opetetaan yhteispeliä, vastuun kantamista sekä huolehtimaan paikat siisteiksi askartelujen tai iltaseikkailujen jälkeen. Isoset ovat vaan ja ainoastaan leiriläisiä varten, he tekevät huikean hienoa työtä. Ketään lasta ei jätetä yksin ja aina löytyy henkilö myös sitä lasta varten, joka haluaa koko leirin vain leikkiä yksin kävyillä tai keinua. Mutta ei nämä ihanat 14-18 vuotiaat nuoret ole syntyneet kympin isosiksi, vaan he ovat tehtävään koulutettuja. Osa nuorista on kasvanut yhteisöön jo vuosien ajan, ensimmäisestä leiristään lähtien. Isosten kasvattaminen välittäviksi ja toiset huomioon ottaviksi aikuisiksi, on vuosien ajan ollut Marittan vastuulla. Sellaista kokonaisvaltaista oppia ei voi tarjota päiväkoti tai koulu. Tiukkana on varmasti välillä pitänyt olla, että homma toimii ja kaikilla on turvallista. Ohjakset ovat olleet napakasti kädessä, kun monta pientä leiriläistä vilistää pitkin Sääksin mäkeä.

Lainaus tyttäreltäni: “Varmasti monet nurmijärveläiset pystyvät samaistumaan siihen, että Marittan leirit ovat olleet kuin lämmin ja toiminnallinen perhe, jonka mukana on kasvettu lapsesta aikuisiksi. Jokainen perheenjäsen oli erityinen tavallaan. Ihan leirin pienimmätkin saivat tärkeän tehtävän kultaharkon ryöstössä ja vanhinkin leiriläinen oman vastuualueen ryhmässä jos niin halusi. Eri lähtökohdista ja taustoista tulevat lapset saivat tuntea, kuinka he ovat tärkeitä ja heidät huomataan.”

Leireillä usko näkyy mm. yhdessä tekemisessä, opetuksellisissa tarinahetkissä, musiikissa (joka on tärkeä osa leirillä) ja iltahartauksiin hiljentymisissä. Sen vuoksi kaikkien lasten on ollut helppo tulla leirille uskonnollisesta taustastaan huolimatta. Leirikuoron esiintymisien merkeissä on viety iloa myös muille ihmisille, mm hoivakoteihin, sairaalan osastoille, ja jumalanpalveluksiin.

Kiitokset tulevat täydestä sydämestäni, niin leiriläisen, isosen, työtoverin ja vapaaehtois-aikuisen ominaisuudessa, sekä leiriläisten ja isosten äitinä.

Toivotan Marittalle hyvin ansaittuja ja antoisia eläkepäiviä. Iso aukko jää hänen jälkeensä sekä suuret saappaat täytettäväksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu