Mielipide: A2-kielestä tuli unelma-ammatti

Marie Blom

Kaksi vuotta sitten minä, Nurmijärven kasvatti, jätin rakkaan kotikuntani ja lähdin yliopistoon Turkuun. En ole hetkeäkään sitä päätöstä katunut, sillä pääsin opiskelemaan saksaa pääaineena. Aloitin saksan lukemisen jo noin 10-vuotiaana. Meitä oli muistaakseni juuri se vaadittavat seitsemän henkilöä, ja meitä sitten kuljetettiin koulutaksilla Metsäkylästä Mäntysaloon aina maanantai iltapäivisin lukemaan saksaa mäntysalolaisten A2-lukijoiden kanssa yhdessä.

Saksa on sen verran vaikea kieli, että jos olisin aloittanut sen vasta myöhemmin, niin en todennäköisesti olisi koskaan tullut siinä näin taitavaksi.

Saksan lukemisesta on jäänyt paljon käteen. A2-tunneilla tapasin yhden parhaimmista ystävistäni. Saksan kielen lukemisen ansiosta osallistuin yläasteella kymmenen päivän vaihto-ohjelmaan, josta minulle jäi myös pari hyvää ystävää, joiden kanssa olen yhä tekemisissä ja keskustelemme aina saksaksi.

Saksan kielestä löysin myös sen, mitä halusin opiskella. Lisäksi suurin osa lemppariopettajistani on ollut saksan kielen opettajia. Heidän taitavan opetuksensa ja kannustuksensa ansiosta olen jaksanut jatkaa saksan lukemista, vaikka välillä matkassa on ollut haasteita.

Kun valitsin A2:sen, en osannut aavistaa, kuinka suuri merkitys sillä tulisi olemaan. Ilman tuota mahdollisuutta tuskin olisin nyt yliopistossa opiskelemassa saksaa. Eivät pienet lapset osaa haaveilla tulkin, kääntäjän tai kieliasiantuntijan urasta. He haaveilevat jostain, mitä näkevät, kuten näyttelijän urasta, eivätkä mieti, kuka tuon elokuvan tekstitykset on kääntänyt.

Kun minä olin ala-asteella ajattelin kutakuinkin näin: ”Hei mä tykkään tosta enkusta hirveesti, niin miksen jotain muutakin kieltä opiskelisi!” Ja kun kysyttiin, mikä minusta tulee isona, vastasin milloin eläinlääkäri milloin leipuri, mutta nyt vastaan, että saksan kielen asiantuntija. Ihmiset hämmästelevät, että mitä sellainen voi tehdä, ja siihen minä vastaan, että vaikka mitä.

Ikävä ajatella, että lasten potentiaali valuisi hukkaan.

Halustani oppia jotakin uutta kehittyi siis ajan myötä suuri intohimo. En edes halunnut opiskella mitään muuta lukiosta päästyäni. Etsin vain yliopistoja, joissa olisi mahdollisimman hyvä lukea kieliä. Turun yliopisto oli hakuvaihtoehdoistani ensimmäinen ja sinne myös lopulta päädyin.

Meidän jatkuvasti kansainvälistyvässä maailmassamme tarvitaan yhä enemmän ja enemmän kielten osaajia. Toivon siis sydämeni pohjasta, ettei Nurmijärven kunta ota nyt askelta taaksepäin ja vie tätä upeaa mahdollisuutta pois niiltä nuorilta, jotka olisivat innokkaita oppimaan kieliä.

Ikävä ajatella, että heidän potentiaalinsa valuisi hukkaan sen takia, ettei heille suotu mahdollisuutta valita itse. Minä olen elävä esimerkki siitä, että kielten opiskelu kannattaa, ja mitä nuorempana aloittaa, niin sitä parempi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu