Klaukkalan Puhdistamontien viereisellä pellolla on metsästyksestä varoittava kyltti. Se on ilmeisesti ymmärrettävä niin, että pellolla ja sen lähimetsissä ammutaan haitta- ja muita eläimiä. Varoituskyltistä noin 100 metrin päässä kulkee kunnan ylläpitämä, valaistu kevyenliikenteen väylä, joka on kovassa käytössä. Kyltistä noin 200 metrin päässä sijaitsee monen sadan oppilaan Isoniitun koulu.
Herää kysymys, kuinka turvallista tällä seudulla liikkuminen on. Ymmärrän täysin, että haittaeläinten kannat täytyy pitää kurissa. Uskon myös, että metsästäjät osaavat asiansa. Mutta kuten UKKn kansallispuistossa sattunut ikävä metsästysonnettomuus todisti, luoti voi kulkeutua pitkiä matkoja väärään kohteeseen.
Kansallispuistossa maastopyöräilijät polkivat puiston äärimmäisessä kolkassa, jossa liikkuu todella vähän ulkoilijoita. Tilanne ei ole sama Klaukkalassa. Varsinkin nyt korona-lomautusten aikana ulkoilijoiden määrä on lisääntynyt. Moni heistä ulkoiluttaa koiraa, joka voi olla paukkuarka. Kun sellainen koira pelästyy laukauksen ääntä, on sen hallitseminen vaikeaa. Kouluikäisten käytös voi olla arvaamatonta. He voivat suutuspäissään uhmata kieltokylttejäkin.
Nykyinen metsästyslaki tuli voimaan vuonna 1993. Sen mukaan metsästys on sallittu, kun asuinrakennukseen on vähintään 150 metriä. Metsästys kyseisellä alueella tapahtuu siis lain ja asetusten puitteissa. Nyt eletään kuitenkin vuotta 2020. Klaukkala on laajentuva kasvukeskus, joten luonnossa liikkuviakin on nyt huomattavasti enemmän kuin viime vuosituhannen lopulla.
Metsästyksen sallimista perusteellaan usein riistanhoidollisilla syillä, ja hyvä niin. Kun meitä ulkoilevia klaukkalalaisia on nykyään kuitenkin niin paljon, olisiko mahdollista, että metsästäjät siirtyisivät kauemmaksi taajaman läheisyydestä. Kyllä se riista siellä syvemmällä metsässäkin liikkuu. Tällainen muidenkin huomioonottaminen saattaisi jopa lisätä meidän, jotka emme itse metsästä, metsästysmyönteisyyttä.