Mielipide: Voisiko yhteiskunnan tukea perheille lisätä?

Poikkeukselliset ajat lisäävät pahoinvointia psyykkisesti niin lapsissa kuin aikuisissakin, eikä loppua ole näkyvissä. Nuorten ahdistus on lisääntynyt selvästi ja pahoinvointi näkyy runsaasti uutisoituina väkivaltaisuuksina, ilkivaltana, päihteiden käyttönä ja itsetuhoisuutena. Myös aikuisten stressi ja pahoinvointi heijastuu lapsiin ja aiheuttaa oireilua.

Vanhempia tai huoltajia tilanteesta ei voi syyttää. He yrittävät vaikeassa tilanteessa kaikkensa. Perheet yrittävät nyt yksin selvitä oireilevien nuorten kanssa.

Korona on aiheuttanut sen, että monet nuorisotyön toiminnot ovat tauolla. Tämä johtaa siihen, että nuoret ovat joka tapauksessa iltaisin “kylillä”, mutta turvallisia aikuisia ei vain ole paikalla.

Myös paljon toisen asteen oppilaita on nyt etäopetuksessa ja opiskelijat jäävät oman onnensa nojaan. Peruskouluissa ainakaan seurakunnan nuorisotyöntekijät eivät kokoontumisrajoitusten myötä välttämättä pääse enää kouluille.

Monet kolmannen sektorin avohuollon toimet, vertaistyhmät ja harrastustoiminnat ovat tauolla. Lakisääteisiin kunnallisiin palveluihin jonotusajat ovat kohtuuttoman pitkät, kuten kaikessa terveydenhuollossa tällä hetkellä.

Ennaltaehkäisevään työhön kouluilla, nuorisotyössä niin kunnissa, seurakunnissa kuin järjestöissä tulisi nyt painottaa resursseja. Kuitenkin kaiken kolmannen sektorin tarjoaman avun ja tuen yllä leijuu huoli rahoituksesta.

Esimerkiksi korjaava työ on hätää kärsimässä. Lastensuojeluun, niin sijoituksessa kuin avohuollossa, sekä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin tarvitaan pikaisesti lisää työntekijöitä sekä rahaa toteuttaa työtä.

Tiukkenevan talouden tilanteessa olisi tärkeä tiedostaa, että kaikki lapsiin ja nuoriin lisätty työntekijäresurssi ja tukitoimet tuovat pidemmällä tähtäimellä huomattavia säästöjä.

Jos ennaltaehkäisevään työhön ei panosteta nyt, maksamme erittäin kalliisti muutaman vuoden kuluttua sekä ihmiskohtaloissa että rahassa nuorten aikuisten syrjäytymisen, sairastumisen ja rikollisuuden kierteeseen joutumisen.

Nurmijärveläisillä nuorilla menee pääosin hyvin, mutta osa nuorista voi hyvin huonosti. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään heistä. Joskus yhtä paljon kaikille ei tarkoita yhtä paljon kaikille. Toiset meistä tarvitsevat tukea enemmän.

Pyyntö teille, jotka päätätte: Ei toisteta taas 90-luvun laman virheitä.

Nurmijärven seurakunnan Saappaan ohjaaja Marjut Timonen ja vapaaehtoiset

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.