Pääkirjoitus: Lepsämän lasten lapsuus on tässä ja nyt

Lepsämän koulun pihassa on vain yksi rakennus, tiilikoulu, joka on tehty alunperin kouluksi ja on nyt siinä käytössä. Riikka Laine

Riikka Laine

Lepsämän koulu nousi suuriin otsikoihin lokakuussa 2019, kun 2000-luvulla rakennettu koulurakennus tuhoutui tuhopoltossa täysin.

Monet vaativat poliisilta nopeaa toimintaa tuhopolttajien kiinnisaamiseksi, ja lopulta epäillyt saatiinkin kiinni reilua kuukautta myöhemmin.

Nyt tuhopolttajat ovat jo saaneet tuomionsakin, mutta yhä edelleen koulun pihassa on jäljellä muistomerkki vajaan 1,5 vuoden takaisista tapahtumista.

Eikä asialle ole suurissa otsikoissa vaadittu edistystä, koska sen on oletettu edistyvän ilman niitäkin.

Oppilaat sinänsä yrittävät elää tavallista kouluarkea ja välitunneilla mäkeä lasketaan nyt raunioiden vieressä. Palloakin pelataan – ainakin siihen asti kunnes pallo livahtaa raunioita ympäröivien työmaa-aitojen väärälle puolelle.

Toisaalta Lepsämässä on jo totuttu siihen, että kouluympäristö ei ole ihan tavallinen. Vuonna 1929 rakennettu puukoulukaan ei ole ollut oppilaiden käytössä pitkään aikaan, kun vuonna 2019 todettiin, ettei koulua saatu sisäilmakorjauksista huolimatta käyttökelpoiseksi.

Mutta perheenäiti ihmettelee aiheellisesti sivulla 3 julkaistussa haastattelussa, onko tämä tosiaan se asioiden hoitamisen malli, jota haluamme opettaa nuorelle polvelle?

Onko tosiaan näin, lasten tulee käydä koulua sisäilmaongelmaisen koulun ja raunioiden vieressä – ja osin erillään koulun nuorimmista oppilaista – koska päätöksenteossa ei päästä yhteisymmärrykseen?

Asia on varmasti vaikea, koska kunnan rahatilanne on tunnetusti tiukka ja neliöiden käyttöä on mietittävä tehokkaasti.

Mutta nyt on löydettävä yhteisymmärrys ja tehtävä konkreettisia päätöksiä – oli ne sitten millaisia hyvänsä. Lepsämän lasten lapsuus on kuitenkin tässä ja nyt.

Kirjoittaja on NU:n päätoimittaja.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.