Mielipide: Seurakuntatalon surullisen kohtalon ratkaisivat epämääräiset perustelut

Ritva Viitala-Aaltio

Dokumentit vanhan seurakuntatalon purkamispäätökseen johtaneista vaiheista jäävät historiankirjoihin. Niistä voi mielestäni todeta, että perustelut ovat olleet ylimalkaisia ja jopa harhaanjohtavia.

Eduskunnan oikeusasiamieheltä on lopulta saatu vastaus siihen kysymykseen, minkä lain perusteella valitusoikeus tässä tapauksessa määritettiin.

Ihmetystä on koko prosessin ajan herättänyt viranomaisten ylimalkainen asenne heidän antaessaan lausuntoja, mutta syy löytyy juuri kyseisestä lain tulkinnasta.

Kunnan kaavamääräyksellä suojelu ei olekaan ”oikeata suojelua”. Käy sääliksi suurta joukkoa nurmijärveläisiä, jotka ovat uskoneet suojelun olevan totta.

Lain tulkinta kulminoitui siihen, että valittaa sai vain rajanaapurit rakennuslain mukaan.

Rakennusperinnön suojelemisesta säädetyn lain mukaan saa valittaa kuka tahansa, jos kohde on valtakunnallisesti merkittävä, mutta kunnan kaavamääräyksellä suojelu ei ole riittävän vahva.

Ristiriita syntyy siitä, että Kirkonmäki, johon seurakuntatalo kuuluu, on vuonna 2009 luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi RKY-alueeksi.

Seurakunta perustelee purkamispäätöstä: ”rakennuksen huonon kunnon vuoksi korjaaminen ei ole perusteltua”. Voiko ylimalkaisemmin enää sanoa?

Kun on näin merkittävästä päätöksestä kysymys, olettaisi, että päätöksen tueksi on kaikkien nähtävillä kustannuslaskelmia, johtopäätöksiä sekä suuri määrä ymmärrettävää ja asiantuntemusta osoittavaa tietoa.

Haluttomuus korjata seurakuntataloa on kuitenkin vanhaa perua.

Jo 1990-luvulla rakennuksen huonoa kuntoa alettiin syyttää, vaikka silloin syynä oli, ettei taloa voinut käyttää, koska sen wc:t oli menetetty sivuosan purkamisen yhteydessä.

Minulla on ollut mahdollisuus kuulla korjausrakentamisen parissa pitkän uran tehneen ammattilaisen arvio.

Tutustuttuaan kaikkiin kunnan käsittelyssä mukana olleisiin tutkimustuloksiin hän totesi kolme asiaa. Seurakuntatalo on tavanomainen korjauskohde, koska sen hirsikehikko on hyvässä kunnossa. Kaikki mikrobit ja muut viat saadaan korjauksessa poistettua. Lehtitiedoissa ollut arvio kustannuksista on suuruusluokaltaan aivan liian korkea.

Hän olisi vielä halunnut tutkia rakennuksen nurkkahirsiä saadakseen täyden varmuuden asiasta, mutta seurakunnasta ei tähän annettu lupaa. Mitä sieltä pelättiin paljastuvan?

Useimmille ihmisille on tärkeintä, että päätöksen perusteluihin voi luottaa, mutta mielestäni seurakunta vaikeni täysin tärkeästä tutkimustuloksesta, jonka mukaan hirsikehikko on hyväkuntoinen.

Mitä olisikaan voinut tapahtua, jos ely-keskus ei olisi laatinut ylimalkaista ja ristiriitaista lausuntoa ja vielä liioitellut sisätilojen korjaustarpeita, vaikka sisätilat eivät edes kuulu suojelumääräyksen piiriin?

Purkulupa myönnettiin äänestyksen jälkeen tasatuloksella 6-6, mikä ei ole seurakunnalle kunniakas voitto.

Kommentoi