Vaalikynä: Nurmijärven perhe- ja ikääntymispolitiikkaa tulisi tarkastella samanaikaisesti

Sirkka Rousu29

Suomi ikääntyy ja lasten määrä laskee. Valtioneuvosto julkaisi 10.3. Anna Rotkirchin selvityksen väestökehityksen syistä ja suositukset kestävän väestökehityksen turvaamiseksi.

Suomen tulisi edistää tasapainoisempaa väestönkehitystä tukemalla hyvinvointia, perheystävällisyyttä ja inhimillisiä voimavaroja läpi elämänkulun – tarvitaan kokonaisvaltaista näkemystä.

Koettu epävarmuus on tärkein laajempi syy siihen, että lastensaantia siirretään tai siitä luovutaan.

Epävarmuus on huolta työsuhteesta ja taloudellisesta pärjäämisestä sekä omasta jaksamisesta tai parisuhteesta.

Yleisellä ilmapiirillä ja lähiyhteisöllä on myös vaikutusta syntyvyyteen. Kutistuvat perhesuhteiden verkostot merkitsevät, että yksinäisyys ja mielenterveyden tukemisen tarve kasvaa elämänkulussa.

”Onnellisuus, sosiaalinen luottamus ja tuki lastenhoivassa tukevat syntyvyyden toipumista alhaisen syntyvyyden maissa”, korostaa Rotkirch.

Linjauksella ”Lapsia – totta kai” kehotetaan selkeään ja ennakoivaan vauva-, lapsi- ja perhemyönteisyyteen yhteiskunnassa.

Lasten ja vanhempien tukeminen on paras investointi hyvinvointiin ja tulevaisuuteen.

Tällä tuetaan myös työvoiman hyvinvointia ja jaksamista.

Pitenevä elinikä on etuoikeus. Selvitys nimeää 65–74-vuotiaat myöhäiskeski-ikäisiksi, jotka ovat varsin toimintakykyisiä ja terveitä.

Niinpä työllisyyspolitiikassa, kuntoutuksessa tai jatkuvassa oppimisessa ei kannatakaan asettaa 65 vuoden ikärajaa.

Terveemmästä ikääntymisestä huolimatta vanhojen vanhusten palvelutarve viimeisten elinvuosien aikana moninkertaistuu lähimmän 10–20 vuoden sisällä. Jokainen nyt syntyvä lapsi tarvitaan yhteiskunnassa.

Valtion perhe- ja ikääntymispolitiikan ohella kunnan toimilla vaikutetaan haluttuun asukaskehitykseen.

Perheiden tilanteesta ja tarpeista tulisikin Nurmijärvellä tehdä selvitys ja sen pohjalta kohdentaa meidän väestö- ja perhepoliittiset toimet.

Mitä tiedämme nurmijärveläisistä perheistä, perhemuodoista, tuen tarpeista ja toiveista, lasten köyhyydestä, ja esimerkiksi vuorotyön tuomista haasteista lastenhoidolle ala-kouluikäisten osalta?

Entä yksinelävien lapsensaamisiässä olevien toiveet? Millaista eri sukupolvien yhteiseloa voidaan arjessa ja asumisessa edistää?

Miten pidämme ikääntyvän väestömme toimintakykyisinä ja myöhennämme hoivatarvetta?

Miten lievitämme epävarmuutta ennakoivammalla kuntapolitiikalla?

Olemmeko perheystävällinen kuntatyönantaja?

Nurmijärvellä tarvitaan selvitykseen perustuvaa perhe- ja ikääntymisohjelmaa.

Itse olen työskennellyt koko työurani lapsi- ja perhepolitiikan parissa. Aivan työurani alussa sain olla muun muassa laatimassa Vantaalle väestö- ja perhepoliittista ohjelmaa ja sen toimeenpanoa.

Kirjoittaja on kunnanvaltuutettu, Keusote-valtuutettu (sd.), Nurmijärvi

Kommentoi