Harri Lepolahti toi esiin tarpeen/toiveen Nurmijärven vanhuspalvelujen parantamisesta (NU 14.4.). Allekirjoitan täysin Lepolahden näkemyksen asioista.
Rousu ja Peltonen toivat seuraavassa numerossa (NU 17.–18.4.) esiin näkemyksensä palveluasumisen tarjonnan lisäämisestä Nurmijärvellä.
Mielipidepalstalta 21.4. saimme lukea omaisen näkemyksen palvelukodin ”pitkoksen” paikkojen sulkemisesta tai päätöksen takana olleesta salamyhkäisyydestä.
Melkoinen peli, jossa ikäihmiset ovat nappuloita ikävästi sanottuna.
Itse nostaisin esiin tässä hoiva-asiassa myös henkilöstökysymyksen.
Saan itse viikoittain yhteydenottoja, joissa kysytään vapaata huonetta esimerkiksi terveyskeskuksessa paikkaa odottavalle iäkkäälle omaiselle.
Tilanteen tekee erittäin ahdistavaksi se, ettei terveyskeskukseen pääse vierailemaan koronarajoitusten takia.
Ymmärrän näitä omaisia koko sydämelläni.
Keusoten sivuilta löysin tiedon, että 1.5.–31.10.2020 odotusaika hoivaan pääsyyn oli 43 vrk siitä, kun päätös hoivan tarpeesta oli tehty. Pitkä aika odottavalle.
Tällä hetkellä joudun myymään ei oota, mutta asioilla on tapana muuttua nopeastikin.
Oma lukunsa on tosiaan hoitohenkilökunnan riittävyys ylipäätään.
Olen kuullut, että on mahdollista ettei lähihoitajan tai sairaanhoitajan avoinna olevaan vakituiseen työsuhteeseen ole tullut yhtään hakemusta. Mistä sitten hoitajia?
Voisinpa edes pilotoida johtamassani yksikössä parempia ilta- ja lauantailisiä. Peruspalkka nyt ei nouse edes utopistisessa mielessäni.
Olen tehnyt sosiaali- ja terveydenhuollon puolella esimiehen ja johtajan töitä vuodesta 2008 lähtien. Ja vasta nyt tuntuu, että olen oppinut jotain ja on niin paljon mitä en osaa.
Olen oppinut muun muassa seuraavaa; Tiimin vahvuutta on se, miten siellä tuetaan eri asemissa olevia henkilöitä, vaikkapa yksinhuoltajia, sairaan lapsen vanhempia, pitkäaikaissairauden kanssa elävää kollegaa.
Sallitaanko heille vaikkapa vain aamuvuoroja, jotta saavat oman arkensa rullaamaan?
Tiimin vahvuus on myös rohkeus antaa palautetta oikealla tavalla ja oikeista asioista.
Vuorovaikutus työvuoron sisällä on ensiarvoisen tärkeää, ei pidä olettaa mitään. Ja ennen kaikkea avoimuus kaikkien välillä.
Muun muassa näistä muodostuu sellainen työyhteisö, jossa on kivaa ja turvallista tehdä töitä.
Ja tämä heijastuu vanhuksen hyvänä ja laadukkaana hoivana.
Mielestäni millään organisaatiolla ei ole tällä hetkellä varaa kohdella henkilökuntaansa huonosti tai aliarvioiden.
Meidän pitäisi tehdä sosiaali- ja terveydenhuollosta houkutteleva työ, jossa arvostetaan ihmistä ja hänen työpanostaan.
”Henkilöstö on organisaation tärkein voimavara” – sen sloganin opin kirjoittamaan jokaiseen henkilöstöjohtamisen esseeseen aikoinani.
Ja kyllä se pitää paikkansa.
Kirjoittaja on hoivakodin johtaja, kuntavaaliehdokas (kok.), Nurmijärvi