Kuntien toimintojen yhtiöittämiset, yksityistämiset ja omistajaohjaus herättävät tunteita, koska kyse on yhteisen omaisuuden hallinnoinnista. Samaan aikaan vastuut ovat kuntalaisille vieraita.
Työskentelen valtiovarainministeriössä valtion erityistehtäväyhtiöiden omistajaohjaajana sekä ulkomaisten yrityskauppojen valvonnassa.
Kunnissa pääperiaatteena on, että valtuusto päättää omistajaohjauksen periaatteista sekä konserniohjeesta ja kunnanhallitus kunnan toiminnan omistajaohjauksesta.
Konsernijohto vastaa omistajaohjauksen toteuttamisesta ja konsernivalvonnasta valtuuston päätösten mukaisesti.
Kunnanvaltuustolla ja -hallituksella on siis asiassa paljon valtaa, mutta ei välttämättä osaamista ja kokemusta kyseessä ollessa vaativa juridinen tehtävä.
Yhtiöittämistä perustellaan joskus tarpeella kiertää ”kankeaa päätöksentekoa”. Onko kuitenkaan hyvä perustelu yhtiöittää siksi, että valtaa voidaan näin viedä kunnassa demokraattisesti valitulta valtuustolta?
Eikö päinvastoin mitä merkittävämmästä asiasta on kyse, olisi se pidettävä demokratian ulottuvilla eikä piilottaa yhtiöihin?
Lähtökohtana tulisi olla, että perusinfraa tai etenkin luonnollisia monopoleja tulee yhtiöittää harkiten eikä yksityistää lainkaan.
Kunnat ovat olleet rahavaikeuksissa jo niin kauan, että niiden yhtiöistä on puristettu tehot ulos. On muistettava, että jokainen yhtiö vaatii myös oman operatiivisen johdon ja hallinnon, joka on tuloksesta pois.
Perusinfran yksityistämisestä on maailmalla karmeita kokemuksia, kun huollot jäävät tekemättä, hinnat nousevat ja kuntalaisille jää vain lasku ilman mahdollisuutta jättää vesi ostamatta tai tie käyttämättä.
On myös populistista väittää, että kuntien yhtiöt voisivat kilpailla vapaasti markkinoilla ja tuoda näin tuloa kunnalle.
Kuntayhtiöiden toiminta markkinoilla on kilpailu- ja hankintalainsäädännöllä tiukasti rajattua, koska ne voivat saada oikeudetonta etua mm. konkurssisuojan ja julkisen rahoituksensa ansiosta suhteessa muihin toimijoihin.
Kuntaliitto ja valtiovarainministeriö julkaisevat suosituksia liittyen kunnissa tapahtuvaan yhtiöittämiseen.
Ohjeet sisältävät perusteluineen myös esimerkkejä siitä, että miksi harkintaa tulee käyttää.
Kirjoittaja on juristi, OTM, omistajaohjaaja valtiovarainministeriössä, kuntavaaliehdokas (kesk.), Nurmijärvi