Näin sanoi Nurmijärven terveyskeskuksen työntekijä varatessani aikaa muistisairaalle äidilleni tutkimuksiin.
Kontakti oli pitkästä aikaa empaattinen ja ystävällinen, tuli tunne että teen jotain oikeinkin, kun huolehdin vanhemmistani. Sain myötätuntoa ja kannustusta sille, että uskallan pitää vanhempieni puolta.
Aika äidilleni olisi voitu varata suoraan Kirkonkylän intervalliosastolta, joka on muutaman metrin päässä terveyskeskuksesta.
Keusote tuntuu kamppailulajilta henkilökunnan vähyyden, kiireen, uupumuksen ja omaisten toiveiden välillä.
Inhimillinen näkökulma on pitänyt perustella todella moneen kertaan, eikä sekään ole aina riittänyt.
Vanhukset eivät ole valinneet osaansa olla muiden armoilla.
Omaiset eivät ole valinneet osaansa olla avuttomia ja huolissaan.
Kukaan ei halua olla taakka, kukaan ei ansaitse tunnetta olla ylimääräinen riesa, yhtä paikkaa liian kauan käyttävä potilas tai sitä vaativa omainen.
Erityisen haastavaa asioiden järjestelystä tulee, jos on tarve erilaisiin monimuotoisiin terveydenhuollon palveluihin.
Hus ja Keusote puhuvat eri kieltä. Kun kummankin palveluja tarvitaan molemmille vanhemmille, haastavista leikkauksista toipumiseen ja elämän järjestämiseen mahdollisimman helpoksi ja inhimilliseksi kaikille osapuolille, niin siinä vaiheessa tulee hiljainen vetäytyminen ja korostetaan, että erikoisosaamiseen keskittynyt sairaala ja kunnalliset terveydenhoitopalvelut eivät puutu toistensa osaamisalueille.
Ei haluta antaa perheen tilannetta auttavia lausuntoja, ei haluta astua kollegoiden varpaille.
Mutta perheiden varpaille, jaloille, koko tasapainolle halutaan antaa se viesti, että kun on pois silmistä on pois mielestä.