Vaalikynä: Oppivelvollisuusuudistuksen unohdetut

Leni Pispala

Lauantaina tuhannet nuoret saivat perusopetuksen päättötodistuksen. Haikein mielin saattelin minäkin oppilaitani maailmalle.

Tämä kevät oli ensimmäinen, jolloin oppivelvollisuuden laajennus helpotti monen tulevaisuuden kuvioita, jatko-opintopaikka on varma. Vai onko kaikille sittenkään?

Työskentelen erityisluokanopettajana erityiskoulussa, jonka oppilaista suurin osa on vaikeasti kehitysvammaisia. Perinteisesti koulustamme jatko-opintoihin on päässyt hyvin harva.

Viime keväänä hakijoita oli 11, joista yksikään ei saanut jatkopaikkaa. Tänä keväänä hakijoita on 17. Toivoimme kovasti oppivelvollisuuden laajentamisen koskevan myös meidän oppilaitamme.

Koulumme oppilaille käytännössä ainut jatko-opintomahdollisuus on yksityisten erityisammattioppilaitosten työhön ja itsenäiseen elämään valmentava TELMA-linja.

Opetuksen järjestäjät ovat suoraan sanoneet, että aloituspaikkoja ei riitä kaikille ja että heillä on oikeus valita oppilaansa. Mitä tämä tarkoittaa haastavasti käyttäytyvän autistisen tai monivammaisen nuoren kohdalla?

Kyseessä on marginaalinen ryhmä, joka kuitenkin olisi pitänyt osata ottaa huomioon.

Joukossa on nuoria, jotka asuvat hoitoa tarjoavissa asumisyksiköissä ja, jotka eivät terveydentilansa vuoksi kykene taksimatkoihin.

Kukaan ei ole pohtinut, miten heidän oikeutensa oppivelvollisuuden laajenemiseen toteutetaan. Vai onko?

Lakiin on heidän kohdalleen sorvattu sopiva kohta: oppivelvollisuuden keskeyttäminen.

Kuinka monelle nuorelle tullaan yhteishaun tulosten jälkeen kotikunnan puolesta ”suosittelemaan” tätä, kun mitään paikkaa ei ole? Toivottavasti näin ei käy Nurmijärvellä.

Onko niin, että siitä uudistuksesta, jonka piti lisätä tasa-arvoa ja laajentaa mahdollisuuksia, tuleekin toisille syrjivä oppivelvollisuuden lyhennys!

Kirjoittaja on erityisluokanopettaja, KM, kuntavaaliehdokas (vihr.)

Kommentoi