Vaalikynä: Missä asun ja elän, kun olen vanha?

Anna-Liisa Lyytinen

Tämä on kysymys, jonka yhä useampi suomalainen kysyy itseltään vuoteen 2030 mennessä. Silloin meistä yli neljännes on yli 75-vuotiaita, Nurmijärvelläkin n. 10%.

Tämä kysymys pitää esittää itselleen tarpeeksi ajoissa, sillä vanhuuden koti ei välttämättä ole nykyinen koti. Asiaa ei kuitenkaan pidä joutua pohtimaan huolestuneena ja epätietoisena. Hyvinvointiyhteiskuntamme tulee taata erilaisia, ikäihmisten tarpeisiin perustuvia, asumis- ja hoivamuotoja.

Kotihoito on ensisijainen, sillä ihmisen luonnollinen paikka elää on oma koti. Kotiin pitää saada kotisairaanhoitoa ja kotipalvelua julkisen terveyden- ja sosiaalihuollon palveluna tarpeen niin vaatiessa. Palvelun antamisen kriteerien on oltava selkeät ja läpinäkyvät. Kunnan tulee tarjota tietoa myös yksityisistä ja järjestöjen tarjonnasta.

Kodin muutostyöt ovat usein tarpeellisia, sillä alentunut toimintakyky voi vaatia apuvälineitä, joiden kanssa on päästävä vessaan ja kylpyhuoneeseen. Oviaukot voivat kaivata levennystä ja kynnysten poistoa sekä ulospääsy portaiden sijaan luiskaa. Myös erilaiset kahvat ovat tarpeellisia turvallisen liikkumisen kannalta. Kuka ottaa tulevaisuudessa vastuun kodin muutostöistä niiden ikäihmisten kohdalla, joilla ei itsellään ole varaa töitä maksaa? Tällä hetkellä useat järjestöt avustavat kodin muutostöissä, mutta tieto ei ole laajalle levinnyttä. Kotitalousvähennystäkin olisi mahdollista käyttää muutostöihin enemmän. Julkisen palvelutarpeen tulevaisuuden kysynnän ja kustannusten kannalta ratkaisut ovat keskeisiä ja ihmisten elämän laadun kannalta merkittäviä.

Mitä tapahtuu, kun en voi enää asua kotonani? Koti ei ole oikea paikka silloin, kun hoidontarve on suuri ja seurana ei ole muita ihmisiä. Missä haluan silloin asua ja elää? Tämän kysymyksen päättäjät olisivat voineet esittää ikäihmisille jo aikaa sitten, niin suuret hoiva- ja hoitoyksiköt kautta maan olisivat jääneet rakentamatta.

Kyselyissä on paljastunut, että suomalaiset vanhukset haluavat tulla hoidetuiksi pienissä, kodinomaisissa yksiköissä, joissa voi harrastaa itselleen tuttuja asioita omien kykyjensä vielä niin salliessa, joissa on ystävällinen henkilökunta ja seuraa ja, joissa läheiset voivat vierailla vapaasti. Olkoon ympärivuorokautisen hoito- ja hoivapalvelun tuottaja julkinen tai yksityinen ja hallintomalli mikä tahansa, tärkeintä on, että palvelu säilyy lähipalveluna!

Kodin ja ympärivuorokautisen hoidon välillä tulee olla vaihtoehto jaksottaiseen ja välimuotoiseen hoitoon ja palveluun sekä uusia avauksia esimerkiksi yhteisöllisen asumisen mahdollistamiseksi. Esimerkkejä löytyy Pohjoismaista, Hollannista ja Saksasta ja jokunen myös kotimaasta.

Kirjoittaja on kuntavaaliehdokas (kesk.) Nurmijärvi

Kommentoi