Vaalikynä: Kun häntä heiluttaa koiraa

Nurmijärven päättäjät valitsivat 2017 vaalien jälkeen ilman poliittista vastuuta joukkoliikenneratkaisun, jossa yhdistyi mukavat penkit ja suurempi itsemääräämisoikeus. Itse tiedämme mitä tehdä, koska kaikki viisaus asuu Nurmijärvellä. Tämä näkyy muussakin ylikunnallisessa yhteistyössä – jos kaikki ei mene, miten halutaan, ollaan lähdössä kuntayhtymästä. Kun joukkoliikenteen päätäntävalta on itsellä niin pitäisikö sitten alkaa käyttämään sitä?

Kaikki tarvittavat linjat kuulemma löytyy. Silti voi ihmetellä, minkä takia mm. lukion uuden sijainnin kohdalla yksi ongelma on se, mihin mahtuu parkkipaikkoja. Myös Keusoten palveluverkkoratkaisuja Nurmijärvellä ohjaa se, ettei linja-autot kulje. Joukkoliikenteellä on merkityksensä myös kunnan, Keusoten ja yritysten rekrytointien kannalta.

Nurmijärvellä on nähty liikennepolitiikka teemalla ”Kaikki tiet vievät Helsinkiin” unohtaen Keski-Uudenmaan ja muu seudun yhteistyö. Poikittaisliikenteelle ja palveluillemme olisi suotuisaa, jos pystyisimme syventämään toimintaa naapurikuntien kanssa. Etätyöintoilijoiden mukaan Helsinkiin on yhä harvemmalla edes asiaa.

Pienet koululaisetkin osaavat kulkea bussilla päivittäin kouluun mutta aikuisille tuntuu olevan kohtuuton kynnys kulkea julkisilla, edes joskus. Nurmijärvi kasvoi 2019 ja 2020 alun vauhdilla ennen koronaa, se ei ole kuitenkaan näkynyt joukkoliikenteen käyttäjämäärissä vaan parkkipaikkoja koskevien Solmu-palautteiden määrissä.

Jää kyseenalaiseksi, miten 10 v. sopimus vastaa Nurmijärven kasvuun ja muutostarpeisiin, kun sopimuksessa oli tärkeintä kustannustason jäädytys. Kun kunta kasvaa ja kukaan ei jaksa valittaa niin kaikki on kunnossa? Vai onko, 2020 palvelututkimuksessa (FCG) julkisen liikenteen koettu tyytyväisyys laski selvästi. Koronalla on siinä osansa mutta tyytyväisyys romahti vanhan mallin ajalta ollen tutkimuksessa selvästi huonoin ja eniten huonontunut arvo vaikka muuten ollaan palveluihin tyytyväisiä.

Kannattaisiko joukkoliikennettä vihdoinkin alkaa rakentamaan siltä pohjalta, että se koetaan palvelujen lähelle tuojaksi. Ei ole mikään itsestäänselvyys, että palveluverkkomme on 2025 ja 2030 sama kuin nyt. Rakennammeko tulevaisuudessakin uusia hienoja seiniä vai teemmekö järjestelmän, jossa yhä useammalla kuntalaisilla on mahdollisuus saavuttaa palvelut helposti.

Marko Salo (sd. sit.) ja Visa Tarikka (kok.) Kirjoittajat ovat kuntavaaliehdokkaita.

Kommentoi