Minä, jos kuka tiedän millaista on olla kiusattuna. Alaluokalla opettaja syyllistyi kiusaamaan minua monella tavalla, eikä asiaan puututtu, vaan jouduin kärsimään katkeroituneen opettajan kynsissä 3 vuotta.
Hän vielä jätti minut luokalleni sen takia, etten osannut hänen mielestään piirtää! Kiusaamisen muodot olivat moninaisia; hän näytti pitkin kyliä kaunokirjoitusvihkoani ja nauroi kirjaimilleni – siis pilkkasi! Olin pitkään katkera, kun asialle ei tehty mitään. Olisinpa edes päässyt toiseen kouluun. Uskon, että tämä kaikki johtui vaan siitä, että opettaja kadehti äitiäni ja kosti minulle, syyttömälle pikkulapselle. Onneksi myöhemmillä luokilla oli kivoja opettajia ja sain kaverini takaisin.
Kiusaamista on myös työpaikoilla. Viimeisin työpaikkani oli nöyryyttävä kokemus. Siellä muutamat pomot ja työkaverit kyttäsivät minua ja yrittivät aina löytää virheitä tekemisistäni. Kiitosta ei useinkaan herunut vaikka tiesin tehneeni parhaani.
Jotkut asiakkaat myös kyttäsivät ja kertoivat pomolle herkästi, jos ei jokin asia ollut heidän mielensä mukaan. Myös ulkonäköani haukuttiin. Yksikin sanoi, että ”kyllä olet lihava”. Siihen tokaisin, että noinko kohdellaan asiakaspalvelijaa. Monesti sanoin takaisin, että tässä työssä ei tarvitse olla huippumalli tai että se on sinun ongelma, ei minun. Osasin työssäni jo pitää puoliani. Olin jo niin sisuuntunut, että päätin, etten ole enää uhri vaan voittaja! Onneksi minulla on ollut elämässäni hyvät tukijoukot, puoliso, lapset ja ystävät!
Toivon hartaasti, että jokaisella kiusatulla olisi joku tai joitakin, jotka tukevat ja rohkaisevat. Yksin tässä pahassa maailmassa ei jaksa kukaan, vaan tarvitsemme toisiamme!
Yksin tässä pahassa maailmassa ei jaksa kukaan.