Yksi asia johtaa toiseen, yksi ajatus seuraavaan. Tällä kertaa liikkeellepanevana voimana on Nurmijärven observatorio.
Ajellessani ennen koronaa ja etätöitä aamuisin kohti Klaukkalan toimitustamme, radio tiedotti Nurmijärven observatoriolla kyseisenä aamuna mitatusta lämpötilasta.
Nurmijärven observatorio ja siihen liittyvä jatkuvuus on Metsäradion tunnussävelen tai Jokamiehen sävelradion tavoin yksi turvarievuistani, mutta toisin kuin näihin muihin riepuihin sanaan observatorio liittyy jotakin hyvin salaperäistä. Mielikuvitusobservatorioni katolla on lasikupu ja rakennus kätkee sisäänsä merkillisiä laitteita sekä tietysti salaperäisen observatorion hoitajan.
Jokin aika sitten silmiini osui tieto, että kuudelle observatorion alueella sijaitsevalle rakennukselle on myönnetty purkulupa. Hetken ajattelin, että paikka on tullut tiensä päähän, enkä edes ehtinyt nähdä sitä. Tai halunnut – kukapa tahtoisi mielikuvituksensa tuotteen särkyvän.
No, ilmeisesti kyse on huonokuntoisten ja vähemmän merkittävien rakennusten purkamisesta. Saan siis jatkossakin kuulla työmatkallani Nurmijärvellä mitatun lämpötilan – kunhan korona taas sallii lähityöhön palaamisen.
Observatorio on myös yksi niistä Nurmijärveen liittyvistä asioista, joista radion ansiosta tiesin edes jotakin ennen sitä huhtikuista päivää, jona kuulin saaneeni työpaikan uppo-oudolta paikkakunnalta.
Koska ajatuksella on tapana johtaa toiseen, niin käy nytkin. Mitkä siis olivat ne muut paikat ja asiat, jotka tuolloin yhdistin Nurmijärveen? Se, että kun ajoi riittävän pitkän matkan Nahkelantietä kohti Nurmijärveä, päätyi Aleksis Kiven synnyinseuduille. Ja se, että kun kääntyi tietystä risteyksestä, löysi itsensä lähiseutujen parhaalta uimarannalta.
Onneksi ihminen on oppivainen eläin. Tiedän nyt hiukan enemmän kunnasta, jossa ainakin ajatusten tasolla vietän suurimman osan valveillaoloajastani.
Kirjoittaja on Nurmijärven Uutisten toimittaja.