Hiihtäjälegenda, Nurmijärven SB-Pron liiganaisten fysiikkavalmentaja Jari Isometsä avasi viime viikon Nurmijärven Uutisissa (2.10.) julkaistussa haastattelussa suhdettaan julkisuuteen. ”Minulle on ihan sama, mitä minusta ajatellaan”, Isometsä totesi.
Hiihtäjä tietää mistä puhuu. Isometsää riepoteltiin kymmenkunta vuotta Lahden doping-kohun jälkipuinneissa.
Isometsän mielestä ihmiset ottavat yleisestikin liian raskaasti sen, mitä muut heistä ajattelevat: ”Joku voi pilata kahden kohuotsikkopäivän takia koko vuotensa. Miettivät, mitä muut ajattelevat. Paskat, ne mitään edes muista siitä jutusta. Heillä on omiakin murheita. Ei sillä ole minulle mitään merkitystä, mitä joku Kari Helsingistä miettii.”
Isometsän asenteesta on opittavaa. Moni meistä menettää mielenrauhansa pienistäkin arvosteluista esimerkiksi työpaikalla. Joskus tuntuu siltä, että ihmiset pelkäävät enemmän arvostelua ja kasvojen menettämistä kuin kuolemaa.
Ylen taannoinen uutinen (14.8.2019) tuo lohtua niille, jotka joutuvat herkästi häpeän valtaan. Yle raportoi tutkimuksista, joiden mukaan ihmiset eivät lopulta ole juurikaan kiinnostuneita ajattelemaan muita ihmisiä. Sen sijaan ihmiset ajattelevat lähinnä vain itseään. Asia on juuri kuten Isometsä tokaisi.
Suurin osa meistä pohtii omia pikkumurheitaan ja ohitamme hetkessä muiden mokat, vaikka epäonnistunut henkilö itse kuvittelee koko maailman tarkkailevan häntä.
Itsesyytösten sijaan kannattaa pyytää anteeksi, jos on virheen tehnyt tahallisesti tai tahtomattaan ja jatkaa sitten matkaa eteenpäin. Toki virheistä voi oppia ja epäonnistumiset voivat parhaimmillaan tehdä ihmisestä nöyrän ja entistä paremman version itsestään.
Menestyneiden urheilijoiden, yritysjohtajien ja taiteilijoidenkin ura on usein edennyt kompuroinnista voittoon. Usein ihmisiä ei muisteta heidän epäonnistumisistaan vaan siitä, mitä hyvää he ovat elämässään saaneet aikaiseksi.
Kirjoittaja on Nurmijärven Uutisten vt. päätoimittaja.