Jos organisaatioviestinnän tutkijan Osmo A Wiion teeseihin on uskominen, vastaus otsikon kysymykseen on selkeästi ei. Wiion teesienhän mukaan tiedostus ei voi ylipäätäänkään onnistua, paitsi ehkä sattumalta. Tutkittu tietokin (Kunnallisalan kehittämissäätiö) viittaa koronan kohdalla samaan suuntaan. Puhtain paperein ei kansalaisten arvion mukaan koronatiedottamisesta ole selvinnyt oikeastaan mikään taho. Ikävintä on, että juuri terveysasioista vastaava ministeriö (sosiaali-ja terveysministeriö) saa kansan silmissä erityisen kehnon arvion. Vain noin kaksi viidestä on sen tiedottamiseen tyytyväinen.
Kun yhteiskunnan normaalit rakenteet minkä tahansa kriisin johdosta järkkyvät, ovat kansalaisten ja viranomaisten suhteet tavanomaista ankarammalla koetuksella. Kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet on tällöin ilmaistava selkeästi, johdonmukaisesti ja sellaisella kielellä, joka ei jätä tulkinnanvaraa. Erityisen tärkeää on, että eri viranomaistahojen välittämä sanoma on yhdenmukaista. Kuntien, aluehallintovirastojen ja valtiovallan lähettämien ohjeiden ja määräysten tulee kaikkien välittää samaa kansalaisten kielellä ilmaistua sanomaa mitä saa ja mitä pitää tehdä. Byrokraattinen mongerrus on kyettävä välttämään, niin helppoa kun siihen lankeaminen onkin.
Tuskin oma maamme sanottavasti poikkeaa muista maista, mutta pelottavan osuvilta Wiion teesit vaikuttavat koronaviestintää ajatellen. Parikin asiaa herättää kysymyksiä.
Ensinnäkin herra Darwinin opetukset ja meidän ihmisten tietyllä tavalla huoleton suhtautuminen takaavat sen, että koronaviruksen kaltaisia vitsauksia tulee aina eteemme. Tuskin tämä aivan outoa on voinut olla tämän päivän viranomaisillekaan. Toiseksi erilaisia tiedottamisen ammattilaisia löytyy lähes jokaisen organisaation tiloista enemmän kuin koskaan. Riittävän varautumisen poikkeustilanteiden viestintään luulisi näissä oloissa olevan itsestäänselvyys.
Wiion teesien toteutuminen tulevien kriisien yhteydessä määräytyy sen mukaan, miten näihin kriiseihin tänään varaudutaan. Valtion, aluehallintovirastojen ja kuntien tulee saattaa oma sisäinen valmiutensa ja ennen muuta keskinäinen työnjakonsa senkaltaiseen kuosiin, että aina ja kaikkialla tiedottaminen sujuu niin, että kansalaisten terveys parhaiten tulee turvatuksi. Työtähän tämäkin vaatii mutta, hyvä ihme, eivätkö tiedottamisen ammattilaiset sitä varten ole olemassa.
Kirjoittaja on nurmijärveläinen vapaa kirjoittaja
Byrokraattinen mongerrus on kyettävä välttämään.