Luin Leena Kaarnin ansiokkaan mielipidekirjoituksen Nurmijärven Uutisista (27.11.) tulevasta ja nykypäivänkin vanhusten hoidosta Nurmijärvellä. Koska kirjoitusta ei voinut paperiseen lehteen peukuttaa, peukutan näin. Olemme vaiheessa, jossa kukaan ei tiedä, miten yhä enenevän vanhusjoukon hoito hoidetaan.
Joku viisas on joskus sanonut, että asiat ovat niin kuin miltä näyttää. Nyt todella näyttää siltä, että nurmijärveläiset vanhat ja huonokuntoiset ovat aivan sattuman kaupan hoidossa. Kyllä ihmisen pitää tietää, missä häntä hoidetaan, jos ja kun kunto heikkenee. Ja hoito ei voi olla ”jossain sote-jäsenkunnassa”.
Useimmilla meistä on kuitenkin omaisia ja ystäviä, jotka mielellään käyvät omaisensa luona. Ei toiseen kuntaan noin vain mennä. Lähipiiri merkitsee myös hoidettavan hyvinvointiin paljon.
Voisikohan Nurmijärven kunta vielä jotenkin pysäyttää tilanteen ja harkita käytännön uusia mahdollisuuksia? Tilanne on aivan kestämätön! Vanhukset itse eivät ääntään saa kuuluviin. Kaikki me kuitenkin vanhenemme.
Vanhukset itse eivät ääntään saa kuuluviin.