Kolumni Jättäisivät koulut rauhaan

Voi meidän kouluparkaamme. Ikään kuin koronan aiheuttama murhe ei olisi kylliksi.

Pisa-tuloksetkin ovat laskeneet siinä määrin, että ei niistä enää halua paljoa puhua, vaikka vielä jokin aika sitten niistä oltiin – ja syystäkin – ylpeitä.

Ja sitten tuo uupumus, joka kyselyjen mukaan on pelottavan yleistä niin oppilaiden, opettajien kuin rehtorienkin keskuudessa. Mihin koulumme onkaan menossa!

Yhteiskunta ei voi eikä saa sulkea silmiään epäkohdilta, jotka vaarantavat yhteisen tulevaisuutemme.

Nythän ei ole kyse pelkästään oppilaiden ja opettajien henkilötasolla kohtaamista paineista, niin tärkeitä kuin ne hyvinvoinnin kannalta ovatkin.

Nyt on kyse jo siitä, että joudumme kysymään, onko meillä riittävästi hyvin koulutettua ja hyvin motivoitunutta työvoimaa tulevina vuosina varmistamaan hyvinvointimme säilyminen.

Hirvittää sanoakin, mutta jo nyt on kuultu korkeakoulujen taholta ääniä, jotka ihmettelevät, kuinka vähäisillä valmiuksilla monet opiskelijat ovat opintiensä alkamassa.

Aivan vakavasti on esitettävä kysymys, onko koulujemme painopiste siirtymässä varsinaisesta opettamisesta ja oppimisesta jatkuvaan varuillaanoloon uudistusten ja sääntöjen vyöryessä päälle.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan pedagogi tajutakseen, että senkaltainen ympäristö on oppimisen kannalta kertakaikkisen luonnoton.

Kovin monet poliittiset päättäjät, varsinkin jos he yltävät ministerinpostiin saakka, haluavat jättää oman jälkensä koululaitoksen kannettavaksi.

Korkeat byrokraatit taas eivät millään tahdo uskoa, että hyvin koulutettujen opettajien arvostelukyky olisi vallan mainio resurssi ohjaamaan koulujen työskentelyä mielekkäällä tavalla ja vähintään yhtä hyvin kuin byrokratian ohjeet.

Jos siihen vain annettaisiin mahdollisuus ja tarvittavat resurssit! Niinpä kouluille asetetaan aina vain uusia tehtäviä, syntyy uudistus toisensa jälkeen, säädös seuraa toistaan, loputtomiin.

Ikävä kyllä koulujen tilanne ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Yhteiskunnassa käy hyvinkin usein niin, että jokin hallinnonala ajetaan jatkuvilla muutoksilla ja säädöksillä niin tiukkaan umpisolmuun, että järkevä toiminta käy mahdottomaksi.

Voi vain toivoa, että koulu jätettäisiin edes sen verran rauhaan, että se voisi kehittyä oppimisen ehdoilla opettajien ja oppilaiden asiantuntemusta kunnioittaen. Jos se nyt enää on mahdollista.

Kirjoittaja on nurmi- järveläinen vapaa kirjoittaja.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut