Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni Lisää lyhytjännitteistä pikkukivaa?

Opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa 17 miljoonaa euroa kunnille ”harrastamisen Suomen mallin” toteutukseen lukuvuodeksi 2021-22. Mallin tavoitteena on tukea lasten ja nuorten hyvinvointia mahdollistamalla jokaiselle lapselle ja nuorelle mieluisa ja maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä. Harrastusvalikoimaa ja tarjontaa järjestetään lasten ja nuorten toiveita kuunnellen.

Kuulostaa ehdottoman kannatettavalta – kukapa ei haluaisi tukea harrastamista, yhdenvertaisuutta, maksuttomuutta ja lasten toiveiden kuuntelemista.

Samalla olisi kuitenkin tärkeää huolehtia siitä, että harrastamisen Suomen malli ei johda lyhytjännitteisen pikkukivan tarjonnan kasvuun, sillä sitä on lasten elämässä jo liikaa. Valtion tuki harrastamiselle ei saa kiihdyttää kehitystä, jossa vuosia kestävä pitkäjänteinen ja elämälle syvästi merkityksellinen harrastaminen vähenee ja harrastaminen typistyy sarjaksi suosittuja kokeiluja, jotka päätyvät heti, kun ”en mä enää jaksa”. Pahimmillaan lyhytjännitteisyyden tukeminen synnyttää rakenteita, jotka estävät edes tähän kokemukseen pääsemisen. Suomessa ei tunnuta vielä lainkaan huomaavan, että yhdenvertaisuuden ja maksuttomuuden nimissä saadaan aikaan myös paljon turhia ongelmia.

Kunnat toimivat täysin oikein poimiessaan tarjotut harrastusrahat itselleen – kun ruohonjuuritasolla toimitaan riittävän taitavasti, raha saadaan ehkä osittain kutakuinkin järkevään käyttöön. Vastuu tuen kokonaisvaikutuksista on ministeriöllä. Sen kykyä tuon vastuun kantamiseen rajoittaa harrastuskentän laajuus ja monimuotoisuus, sitä koskevan tutkimustiedon vähäisyys sekä laadun ja koettujen merkitysten huono tilastoitavuus. Jälkikäteen tulosten tarkastelu on helppo rajata siten, että positiivinen vaikutus näkyy, negatiivinen ei niinkään.

Organisoitu harrastaminen on parhaimmillaan pitkäjänteistä, haastavaa ja monipuolisesti kehittävää. Nuoret pitää ohjata valitsemaan, sitoutumaan – ja tulemaan paikalle myös koulupäivän jälkeen. Haastaminen on nuoren kunnioittamista, vaatiminen välittämistä. Vaivannäkö on tärkeä osa merkityksellisyyden kokemusta. Välinpitämättömyys on pahinta myrkkyä, ja sen lisääntymisen estämiseksi tukirahat kannattaisi suunnata vain niille, joilla ei ole varaa maksaa yhdestäkään harrastuksesta.

Kirjoittaja on Nurmijärven musiikkiopiston rehtori.

Välinpitämättömyys on pahinta myrkkyä.