Yhä useampi nuori palaa loppuun.
Nuorten työpaikat ovat kiven alla ja he tekevät kaikkensa saadakseen töitä. Kun vihdoin yrittäminen palkitaan, ja työpaikka avaa ovensa, ei nuori halua tuottaa pettymystä, vaan tekee töitä niska limassa. Kaikki nuoret eivät välttämättä edes tiedä omia oikeuksiaan, joten he ovat helposti pomputeltavissa. Lisäksi sana ei, on todella vaikea sanoa nuorelle aikuiselle, joka vasta rakentaa oman urapolkunsa alkutaivalta. He eivät halua, että heihin petytään, joten töitä tehdään helposti muidenkin edestä. Lopulta työtaakka, stressi ja paineet ovat niin korkealla, että he palavat loppuun.
Olen tehnyt media-alalla töitä avustajana nollatuntisopimuksella. Silloin pelkäsin jatkuvasti ein sanomista. Jos minulle tarjottiin juttua tehtäväksi, otin sen aina vastaan. Kun ensimmäisen kerran oli pakko kieltäytyä keikasta, jolle en vain voinut ehtiä, omatuntoni kolkutti ja soimasin itseäni kieltäytymisestä. Ajattelin, että minulta ei pyydetä enää juttuja, koska sanoin ei. Todellisuudessa kieltäytymiseni nopeasti tulleesta juttukeikasta ymmärrettiin hyvin ja kuten arvata saattaa, töitä riitti sen jälkeenkin. En silti koskaan päässyt eroon huonosta omastatunnosta, jos ja kun jouduin sanomaan tarjotuille töille ei.
Samaan aikaan katsoin vierestä, kun hyvä ystäväni oli lähestymässä burn outia. Muistutin häntä siitä, ettei hänen kuulu hoitaa muiden hommia, ei tehdä jatkuvasti ylitöitä eikä suostua kaikkeen. Sillä välin tein itse töitä 16 päivää putkeen, en ollut pitänyt lomaa ikinä, työpäivät venyivät helposti 10 tuntiin. Ystäväni paloi loppuun ja tajusin, että olen samassa jamassa, jos jatkan näin.
Pikkuhiljaa oman jaksamisen tärkeys korostui. Ajattelin, että haluan olla jatkossakin toimittaja, mutta jos poltan itseni loppuun vuosi valmistumiseni jälkeen, en ehkä jaksa tehdä työtä, jota haluan tehdä. Sosiaalisessa mediassa on viime aikoina tullut vastaan yhä useampia tuttuja kasvoja niin yläasteelta, lukiosta kuin ammattikorkeakoulustakin, jotka ovat kertoneet avoimesti uupumisestaan. On hyvä, että aiheesta puhutaan avoimesti, mutta huono, että näin tapahtuu.
Kirjoittaja on Nurmijärven Uutisten toimittaja