Tuomas Malin kolumni Kulttuurilaitos tuuliajolla?

On helppo nähdä, että kirurgin viiltäessä ihmissydäntä tilanteessa huipentuu monimutkaisen terveydenhoitojärjestelmän toiminta. Pikkukunnan terveyskeskuslääkäri ymmärsi ajoissa, mitä potilas tarvitsee. Sairaankuljetus toimitti potilaan jatkohoitoon. Tietojärjestelmästä hoitohenkilökunta näki potilaan sairaushistorian. Tarvittiin leikkaussali, instrumentit, lääkkeet, hoitajat, virkailijat, siivoojat. Jos yksikin koneiston osa olisi pettänyt, kirurgista ei olisi ollut mitään hyötyä, koska potilas olisi menehtynyt ennen leikkausta tai taitavasta viillosta huolimatta.

Vaikeampi on mieltää, että myös kulttuurielämysten viillot ihmisten sydämiin edellyttävät tekijänsä ja olosuhteensa. Muusikko tarvitsee konserttisalin siinä missä kirurgi leikkaussalin, eikä kummankaan työ ole mahdollista ilman oikeanlaisia aineellisia ja kulttuurisia edellytyksiä. Konserttiyleisön ei ole tarkoituskaan tiedostaa akustikkojen, soitinrakentajien, agenttien, tuottajien, ääniteknikkojen, valomiesten, järjestäjien, lehtimiesten tai pianonvirittäjien työtä. Saati sitä, että muusikkoja pitää kouluttaa, tai että kansanterveystyön lailla kulttuuri tarvitsee ruohonjuuritason kasvatus- ja sivistystyötä.

Kulttuurityötä varten on nurmijärveläiselle niitylle rakennettu komea talo. Kulttuurikunnaksi ei kuitenkaan tulla rakennushankkeilla, vaan kulttuurityöllä. Musiikkielämää ei voi ostaa, se pitää tehdä. Seinät eivät soi.

Nyt kun Monikon ulkoiset puitteet ovat huipputasoa, on aika panostaa toiminnan kehittämiseen. Vaihtoehtona on komean talon kallis ikääntyminen ilman, että siitä saadaan irti tarjolla oleva hyöty. Monikko on erikoisrakenteinen kulttuurilaitos, eikä talolla tule koskaan olemaan mitään muuta järkevää käyttöä. Sisällön pitää pärjätä seinille näyttävyydessä. Ainoa järkevä tie eteenpäin on alimitoitettujen toimintaresurssien kasvattaminen – vain typerys ostaa mersun ja jättää sen pihalle ruostumaan bensarahojen puutteessa.

Esitystoiminta pitää nyt käynnistää rohkeana, huolella suunniteltuna, määrätietoisesti johdettuna ja taitavasti markkinoituna. Taideopistojen nousukiitoa ei saa katkaista, koska ne ovat nurmijärveläisen kulttuurielämän keskeinen kasvualusta. Kulttuuri- ja yleisötyötä tulee tehdä johdonmukaisesti ja määrätietoisesti. Monikon perusvahvuudet täytyy kirkastaa ja keskittyä niihin. Avainsanoja ovat visio, asiantuntemus, johtaminen ja riittävä rahoitus.

Kirjoittaja on Nurmijärven Musiikkiopiston rehtori.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut