Toimittajalta Kuolema on byrokraattinen tapahtuma

Jos ei ole eläminen helppoa, niin ei ole kuoleminenkaan. Ei ainakaan omaisille. Enkä tarkoita tässä pelkästään omaisten surua, vaan kaikkea sitä byrokratiaa, joka jää hoidettavaksi ja kestää pahimmillaan kuukausia tai jopa vuosia.

Olen usein ihmetellyt mitä väliä sillä on, halusiko vainaja arkkuhautauksen vai tuhkauksen, mistä virsistä hän tykkäsi, millaista musiikkia hän olisi halunnut soitettavan siunaustilaisuudessaan ja niin edelleen. Kun jouduin ensimmäistä kertaa tekemisiin perheettömän sukulaiseni hautajaisjärjestelyjen kanssa, aloin ymmärtää, että toiveiden esittämisellä voidaan helpottaa omaisten tuskaa.

Mitä läheisemmästä ihmisestä on kyse, sitä vaikeampaa on keskittyä pohtimaan tällaisia asioita. Sen vuoksi helpottaa selkeästi, jos Reino-setä on kertonut haluavansa tuhkauksen ja uurnan viemisen muistolehtoon. Jos hän on vielä kertonut, että virsi 631 on hänen suosikkinsa ja hautajaisvieraille voi tarjota kahvia täytekakun kera, niin sekin helpottaa.

Erilaisia papereita ja todistuksia on hankittava.

Heti, kun joku henkäisee viimeisen kerran, alkaa aikamoinen rumba. Siihen joutuu, ellei kyse ole täysin varattomasta, edunvalvonnassa olleesta perheettömästä ihmisestä, jolla ei ole perijöitä.

Erilaisia papereita ja todistuksia on hankittava, tilit menevät kiinni, virkatodistusta voi joutua odottamaan kuukausia, perunkirjoitus viivästyy ja verottajakin muistaa.

Vainajan perijät voivat olla esimerkiksi sisaruksia, joista osa on jo kuollut, jolloin perijöitä voi olla lukuisia. Mikäli edesmennyt on eläessään asunut ulkomailla, sieltäkin on saatava todistukset. Entä miten saadaan katkaistua vuokra-, puhelin-, jätehuolto- tai suoratoistopalvelujen sopimukset? Missä ovat salasanat?

Omaisia varten on onneksi netissä olemassa erilaisia muistilistoja varsinkin hautajaisjärjestelyihin ja hautaustoimistoilta saa apua, mutta moneen ongelmaan joutuu törmäämään käytännön kautta. Silloin se voi tarkoittaa, että siitä seuraa joko ylimääräisiä kuluja tai muuta harmia.

Itse pääsin hautajaisjärjestelyjen jälkeen lopulta kaikesta byrokratiasta eroon sen vuoksi, että tätini oli tehnyt testamentin. Huokaisin helpotuksesta.

Siunaustilaisuuden musiikin pääsin valitsemaan yksin. Valintani oli Vivaldia. Kepeää, ilmavaa, toivorikasta. Elämässä on aina toivoa, joten eletään sitä täysillä – me, jotka vielä elossa olemme.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut