Toimittajalta Yksi kuva kätkee taakseen monta totuutta

Olen syntynyt 1990-luvulla. Kun olin lapsi, leikin ulkona kavereiden kanssa tai sisällä erilaisilla leluilla. Meillä oli tietokone, joka oli valtava möhkäle, mutta sitä en edes halunnut koskaan avata. Oikeat lelut olivat huomattavasti mielekkäämpiä kuin ruudun takana olevat pelit.

Yläasteikäisenä tuo valtava möhkäle tuli tutummaksi ja usein avasinkin sen koulun jälkeen, jotta pääsin juttelemaan kavereiden kanssa Mesessä ja pystyin selaamaan IRC-galleriaa. Sosiaalinen media tuli vuosi vuodelta tutummaksi. Simpukkapuhelin vaihtui kosketusnäyttöiseen älypuhelimeen, Mese WhatsAppiin, IRC-galleria Instagramiin.. Vaikka lapsuus oli käytännössä ruuduton, olen teini-ikäisestä asti kokenut tietynlaista painetta siitä, miltä näytän julkaisemissani kuvissa. Yläaste- ja lukioiässä hain vielä omaa tyyliäni ja olin epävarma.

Vaikken ole enää teini-ikäinen, epävarmuus nostaa ajoittain päätään, kun olen julkaisemassa uutta kuvaa. Kun selaa muiden kuvia, unohtuu helposti se tosiasia, ettei kaikki mitä ruudulla näkee, ole totta tai ainoa totuus.

Some on tehnyt minusta ulkonäkökeskeisen ihmisen.

Yhden kuvan takana vai olla monia kymmeniä kuvia, joista tämä ruudulla nähty on ollut ainoa julkaisukelpoinen. Ennen sen julkaisua kuvaa on täytynyt katsoa tarkkaan, ettei siinä vain näy olematon maha, paksut reidet tai hiuksissa oleva takku. Onko asento hyvä, miksi pidän kättä noin, onko ilme tyhmä, näytänkö liian pitkältä tai lyhyeltä. Lista on loputon.

Sorrun itsekin näihin lähes joka kerta. Some on tehnyt minusta ulkonäkökeskeisen ihmisen, etenkin mitä omaan ulkonäköön tulee.

Vappuna selasin instaa ja vastaan tuli monia kuvia, joissa toivotetaan hyvää vappua leveä hymy huulilla. Se tuntui pahalta, koska itsellä oli huono päivä. Sitten julkaisin itse samanlaisen kuvan.

On vaikeaa muistaa, ettei se, mitä somessa näkee ole aina totta. Olen julkaissut kuvan, jossa olen iloisena kesämekko päällä auringossa. Vain minä tiedän, että juuri ennen kuvan ottamista piilouduin vessaan itkemään. Hetken itkettyäni kasasin itseni, korjasin meikit, hymyilin puoliväkisin ja otin kuvan. Instaa silloin selanneet ovat voineet ajatella nähneensä kuvan iloisesta nuoresta naisesta, vaikka ruudun takana oli rikottu sydän.

Nyt, kun katson kuvaa tekisi mieli poistaa se, koska siinä ei ole mitään todellista. Annan sen kuitenkin olla siellä, jotta muistan, ettei kaikki mitä näen ole totta.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut