Langaton netti, kännykkä, tekstiviestit ja sosiaalinen media ovat käytännössä viestinnän mullistaneen 2000-luvun ilmiöitä. Kun aloitin toimittajana Nurkkarissa kesäkuussa 1978, kirjoitin mekaanisella Olympialla. Uudelle toimittajalle oli hankittu lankapuhelin, kirjoituskone ja kamera tykötarpeineen.
Ensimmäisenä työpäivänä sain tehtävän: ”Soita poliisit ja palokunta.”
Hetken pohdin, mitä tuo tarkoitti. Sitten soitin. Poliisilla oli kolari ja rattijuoppo. Toimittajan urani oli alkanut.
Sormivoimalla toimiva kirjoitin muuttui pian ”elektroniseksi”, jolla riitti vain hipaisu sormenpäällä, ja sillä saattoi myös korjata tekstiä ennen tulostamista. Paperisivut vietiin latojille, jotka kirjoittivat tekstin uudelleen lehden taittoa varten.
Seuraava askel oli jo tietokonepääte, jolta tekstit menivät johtoa myöten latomoon 1980-luvun loppupuolella. Silloin ihmeteltiin myös ensimmäistä faxia Kirkolta Klaukkalaan.
Viestinnän tekniikan kehitys palasi mieleeni, kun löysin vanhat tiedotusopin muistiinpanot 30 vuoden takaa.
Osmo A. Wiio oli aikansa guru, jonka lait löytyivät vihosta:
”Lähitulevaisuuden kehitys yliarvioidaan ja kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan.” ”Viestintä epäonnistuu aina paitsi sattumalta”.
”Joukkoviestinnässä ei ole tärkeätä se, miten asiat ovat, vaan miltä ne näyttävät.”
Tulevaisuuden utopiat ovat viimeistään nyt 2020-luvulla toteutuneet:
Toffler: ”Raaka-aineena informaatio ei koskaan lopu. Työ siirtyy kotoa käsin tehtäväksi.” Masuda: ”Tietoyhteiskunnassa puolet työstä käsittelee tietoa aineen sijaan.”
Tietoliikennesatelliitit olivat jo toiminnassa, mutta tiedonvälityksen arveltiin silloin siirtyvän kaapeliverkkoon. Sanomalehtikin jaettaisiin kaapelia pitkin koteihin ja tulostettaisiin siellä paperille.
Silloin ei osattu ennustaa internetin tai langattomien verkkojen tuloa.
Ajateltiin tulevaisuuden viestinnän perustuvan satelliitteihin ja kaapeliin.
Sen sijaan kehityksen vaikutukset tiedostettiin: nopeus, maailman yhdistyminen ja sosiaalinen joustavuus.
Facebook alkoi Suomessa vuonna 2007 ja liityin siihen syyskuussa 2008.
Alkoi somen aika. Mutta paperikaan ei ole hävinnyt.
Mitähän seuraavaksi?
Kirjoittaja on ex toimittaja ja kuntapoliitikko (kok).