Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Toimittajalta Pontus Piikki on edelleen piikki lihassani

Tuntui tosi kivalta kuulla taas viime kesän piikkipalloista Islasta, Aarteesta ja Löydöstä. Ja totta kai kirkonkyläläisestä Armi Mannisesta ja hyvinkääläisestä Heidi Simosesta, jotka kumpikin tekevät tärkeää ruohonjuuritason luonnon- ja eläinsuojelutyötä.

Tuo työ on tärkeää paitsi eläimille ja niistä huolehtiville ihmisille myös meidän tavan tallaajien mielenterveydelle ja elämänlaadulle. Oma mielialani kohosi monella pykälällä siilikolmikosta kirjoittaessani. Juttu Siililapset Aarre, Isla ja Löytö ovat palanneet kotiin Kirkonkylälle löytyy tämän lehden sivulta 4.

Hyvistä teoista ja onnelliset tarinat ovat nyt tärkeitä.

Erityisesti nyt hyvistä teoista ja onnellisista tarinoista kirjoittaminen ja lukeminen ovat erityisen tärkeitä. Se antaa toivoa, iloa ja uskoa parempaan, kun moni asia ympäröivässä maailmassa on mukkelis makkelis kuin Peppi Pitkätossun talossa.

Todellisuuspakoa, lällytystä ja hempeilyä, joku voisi sanoa. Entä sitten, sanon minä. Ainakin niin kauan kuin luonnosta ja eläimistä huolehtiminen tapahtuu taiten ja sääntöjen mukaan.

Tästä pääsemme piikkiin lihassani eli Pontus Piikkiin. Tuo mummolasta Savosta kotiin Lappiin kuljetettu piikkipallo oli ensimmäinen lemmikkini. Ennen kuin Pontus pakattiin pahvilaatikkoon ja kuljetettiin 400 kilometrin päähän sieltä missä sen olisi pitänyt elää, käytiin ehkä lyhyt keskustelu suojellun eläimen asemasta. Lopulta Pontus päätyi kuitenkin kesäksi suureen suojaisaan häkkiin kotipihamme perukoille. Me kaikki huolehdimme siitä parhaan kykymme ja tietomme mukaan, eikä se kyky ja tieto ollut 60-luvulla samanlaista kuin nyt.

Talven lähestyessä Pontukselle rakennettiin talvipesä valmiiksi kellariin. Eräänä aamuna ennen suurta muuttoa pihahäkin luukku oli kuitenkin auki ja siili tiesään. Isäni oli matkustanut tuona samana aamuna Savoon mummolaan.

Paljonko yksi plus yksi on pienen, lemmikkiinsä kiintyneen tytön laskupään mukaan. Se on kadonnut siili, jota ryhdyttiin tietysti etsimään. Pontuksesta tuli legenda, joka oli nähty lyllertämässä milloin missäkin. Vuosia myöhemmin ymmärsin, että isäni oli palauttanut sen kotikonnuilleen Savoon. Pontuksesta jäi jäljelle piikki lihaani ja opetus mieleeni.