Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Tapio Vehkan kolumni | Mitä sitä nyt elämää varten oppimaan!

Voimme murehtia Pisa-tulosten heikkenemistä. Tai sitä, että tasa-arvoisen oppimisen saavutuksia ei punastumatta saata kehua. Mutta, voi taivahan taatto, eikö meidän pitäisi ennen kaikkea murehtia, että kouluissa ei opita elämään niillä ehdoilla, jotka yhteiskunnan todellisuus eteemme viskaa.

Olemmehan me kutakuinkin avuttomia yrittäessämme ymmärtää, mitä ympärillämme tapahtuu. Informaatiota työntyy joka suunnalta, mutta meillä ei ole sellaisia älyllisiä työkaluja, joiden avulla osaisimme arvioida tiedon luotettavuutta ja puolustautua sitä törkyä vastaan, jota meille kaikkialta syötetään.

Mutta ei avuttomuus oma vikamme ole. Pikemmin viimeistään nyt on kysyttävä, miksi koulujärjestelmä ei ole opettanut välttämättömiä kriittisen ajattelun aineksia. Viettäväthän lapset ja nuoret pitkälti toista vuosikymmentä yhteiskunnan järjestämän kasvatuksen piirissä – ja lisäaikaa on tulossa. Jos ei tässä ajassa kyetä edistämään kriittisen ajattelun edellytyksiä, ei niitä kyetä edistämään, vaikka oppivelvollisuusikää nostettaisiin viiteenkymmeneen vuoteen.

Joku voisi epäillä, että poliittisilla päättäjillä ei ole erityistä intoakaan antaa resursseja koulun kehittämiselle niin, että kriittiselle ajattelulle syntyisi suotuisampaa kasvualustaa. Nykyiselläänhän me olemme suhteellisen helppoa riistaa, vaikka minkälaisille päättömyyksille, joita päättäjämme haluavat meidän uskovan. Aivan äskettäin jotkut halusivat uskotella, että ilmaista rahaa on kasapäin saatavilla, siksipä hillitön velanotto oli kuulemma järkevää. Jotkut haluavat saada meidät uskomaan, että vaikeatkin yhteiskunnalliset ongelmat ratkeavat pelkästään raapustamalla muutaman rivin tekstiä lakikirjoihin. Jotkut väittävät, että paras tapa korjata yhteiskunnan rakenteellisia ongelmia on säästää kaikkein vähäisimmiltä.

Niin tai näin, ainakin itse uskon, että me olemme avuttomia kaikenkarvaisten seireenien kutsuille, ja valeuutisille, koska meillä ei ole osattu tai haluttu ymmärtää jo reilut kaksi tuhatta vuotta tiedettyä viisautta. Sokrateshan sen jo selkeästi kertoi. Kriittistä ajattelua voi syntyä vain, jos ihminen ensinnä ymmärtää ja tunnustaa oman tietämättömyytensä. Vahinko vain, että moinen nöyrä asenne ei taida olla kovin yleistä kouluissa tai yhteiskunnassa ylipäätäänkään. On kuitenkin hyvä muistaa, että tarun seireenit lopulta aina repivät kappaleiksi ne, jotka eivät kyenneet vastustamaan niiden sulosointuista laulua.

Kirjoittaja on nurmijärveläinen vapaa kirjoittaja.