Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Kirkossa tasa-arvo ei toteudu

Tasa-arvolaki on alun perin säädetty koskemaan miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, joka onkin kehittynyt valtavasti ja joissain asioissa naiset lienevät jo miehiä tasa-arvoisempia. Mutta kehitettävää tässäkin vielä on, asenteiden osalta varsinkin.

Tasa-arvolaissa 7 § Syrjinnän kielto kohta 3 kieltää eri asemaan asettamista sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella. Mutta jo lain alkuteksteissä on soveltamisalan rajoitukset, jossa todetaan ettei tämän lain säädöksiä sovelleta evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan eikä muiden uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan.

Minä kuitenkin haluan, että minun kirkossani kaikilla on tasa-arvoinen mahdollisuus osallistua kirkon toimintaan ikään, sukupuoleen, ihon väriin katsomatta sekä saada kirkollinen vihkiminen riippumatta siitä kumpaa sukupuolta puolisot ovat. Rakkaus, jo 1. kirje korinttilaisille 13 sanoo sen ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.”

Raamatussa on paljon muutakin nasevaa tekstiä ja tietoisesti otamme sieltä käyttöön ne jakeet, jotka hyödyttävät omaa sanomaa eniten. Se ei ole uskonnon harjoittamista vaan laskelmoivaa pyhän sanan hyväksi käyttämistä omiin tarkoitusperiin perustuen. Lisäksi on huomioitava, että yhteiskunta yli 2000 vuotta sitten oli hyvin erilainen kuin tänään. Myös raamatussa kerrotaan kehityksestä, joten miksi kirkon kehityksen pitäisi jäädä ajalle ennen kristusta ja kristuksen syntymän jälkeen? Tässäkin asiassa valitaan parhaiten tarkoitukseen sopivat raamatun jakeet.

Minullakin on raamatusta muutama jae, jotka kuuluvat niihin joita käytän. Ensimmäinen on ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni sillä sen kaltaisten on taivasten valtakunta” – mielestäni se edustaa puhdasta lapsen uskoa ilman minkäänlaista syrjintää tai kaksinaismoralistista ajattelua. Toinen lause on ”Se joka teistä on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven” – niinpä kuka meistä olisi sielultaan täysin puhdas kuin viaton lapsia ja silti olemme somen eri kanavilla valmiita heittelemään virtuaalisia kiviä ajattelematta ollenkaan kohteen tunteita.

Niinpä minun kirkkoni ovet ovat avoinna kaikille ja ilman syrjintää. Ehkä joku päivä myös pääsen kävelemään sellaisen kirkon ovista sisälle, jossa hyväksytään myös samaa sukupuolta olevien vihkiminen ja erilaiset katsantokannat elämää koskien.