Nurmijärven Uutisissa ja sosiaalisessa mediassa on käyty keskustelua tasa-arvoisesta avioliitosta ja sen käytännön vaikutuksista seurakuntaelämään. Keskustelussa asiat sekoittuvat ja niihin liitetään sellaista, mikä ei asiaan varsinaisesti kuulu.
Kirkkoa on moitittu rakkaudettomaksi ja päätöksenteon hitaudesta. Tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta on puhuttu ja paljon on pohdittu oikeutta osallistua seurakunnan toimintaan. Vaatimuksia on esitetty ja Raamattuakin on lainattu. Hyvä niin. Tämä kertonee rakkaudesta ja arvostuksesta kirkkoa kohtaan.
Moitteet ja vaatimukset on esitetty hahmottomaan kirkkoon, ehkä myös toisten suuntaan? Kristittynä ja seurakunnan jäsenenä emme voi kirkkoa ja sen arvoja irrottaa itsestämme. Emme voi ulkoistaa seurakuntaa rakennuksiin, seurakunnan työntekijöihin, luottamushenkilöihin tai toisiin seurakuntalaisiin. Seurakunta olemme me, sinä ja minä. Seurakunnan tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja rakkaudesta puhuttaessa ja sitä vaadittaessa on kysymys sinun rakkaudesta ja minun rakkaudesta eikä tässä kumpikaan ole ”pekkaa pahempi”.
Nykyinen avioliittolaki tuli voimaan 1.3.2017. Se mahdollistaa avioliiton samaa sukupuolta olevien kesken ja haastaa samalla kirkon opetusta avioliitosta varsinkin, kun papeille jäi uudistuksessa vihkimisoikeus.
Kirkollisen avioliittoon vihkimisen ehdoista ei ole tehty kirkossa uusia päätöksiä. Avioliittokäsityksen kaltaisista kirkon opillisista asioista päättää kirkolliskokous. Merkittävät asiat, joihin myös avioliitto-opetus kuuluu, vaativat kirkolliskokouksessa taakseen ¾ äänten enemmistön.
Avioliittoon vihkimisestä evankelis-luterilaisessa kirkossa määrätään kirkkolaissa, kirkkojärjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa. Kirkon näkökulmasta meillä evankelis-luterilaisen kirkon papeilla ei ole oikeutta eikä mahdollisuutta vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon. Seurakuntia, seurakuntalaisia kuin meitä pappeja ja piispoja on eri tavalla ajattelevia. Siksi toisenlaisiakin teitä on etsitty ja niiltä on avautunut tie puhutteluihin, varoituksiin, kanteluihin ja oikeudellisiin toimiin.
Kaikella tällä on myös vaikutuksia kirkkotilojen käyttöön avioliittoon vihkimisten osalta. Kirkollinen avioliittoon vihkiminen yleensä tapahtuu kirkossa pappien toimittamana. Kun kirkon voimassa olevien päätösten myötä samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen ei ole mahdollista kirkossa, niin tällä on ollut oma looginen merkityksensä seurakunnissa tiloista päätettäessä. Kirkkojärjestyksen mukaan kirkon käytöstä päättää kirkkoherra yhdessä seurakuntavaalein valitun kirkko- tai seurakuntaneuvoston kanssa. Jos kirkkoherra ja kirkkoneuvosto ovat eri mieltä kirkon käytöstä, asian ratkaisee hiippakunnan tuomiokapituli piispan johdolla.