Junan piti lähteä Joensuusta klo 12.11. Olin asemalla noin 11.40 ja tarkistin VR:n Matkalla-palvelusta junan lähtötiedot. Ajoissa oli. Mutta klo 11.50 siellä lukikin, että junani oli PERUTTU! Ei siirretty.
Palvelussa tarjottiin korvaavana kolmen ja puolen tunnin päästä lähtevää junaa. Aseman (joka tarkoitti ulkoseinässä olevaa näyttötaulua ja lippuautomaattia) näyttöruudussa lukikin sitten punaisella, että junavuoro korvataan bussiyhteydellä Joensuusta Kiteelle, mistä jatketaan junalla.
Asemalla oli ihmisiä satamäärin. Jostain VR loihti paikalle nopeasti viisi bussia kuljettajineen. Busseihin nousu ei tapahtunut järjestyneesti.
Siinä hötäkässä minulta jäi yksi kassi asema-aukiolle, minkä tajusin vasta bussissa. Onneksi tärkeät tavarat olivat mukana. Mietin, miten voisin selvittää kassin kohtalon.
Juna odotti Kiteellä ja pian päästiin jatkamaan. Selvisi, että junan peruuntumisen syynä oli sähkön puuttuminen rataosuudelta. Sähköjuna ei kulje ilman sähköä.
Menin ravintolavaunuun, tilasin savulohipastan ja kylmää juotavaa.
Kaikki näytti hyvältä.
Sitten juna pysähtyi taas, syynä sähkön loppuminen. Ajattelin, että ei hätää, kohta saan pastan. Mutta ruoka viivästyi, kun ei ollut sähköä.
Tämä katkos ei tosin ollut pitkä.
Kysyin konduktööriltä, onko kassini suhteen mitään tehtävissä. Hän soitti Joensuun asemalle, jonne seuraavan junan konnari oli tullut etuajassa. Kassi oli löytynyt ja kulkeutuisi Helsinkiin.
Lapsiperheiden dynamiikkaa oli mielenkiintoista seurata matkan kestäessä ja muistella omia matkoja lasten kanssa. Harmitti, kun matkalukemiseni olivat asemalle jääneessä kassissa.
Ravintolavaunussa toisen kerran käydessäni istujat olivat pääosin samoja, mutta äänitaso oli noussut. Virkailija kävi herättämässä istuvilleen nukahtaneen.
Lopulta juna oli Tikkurilassa vain 1,5 tuntia myöhässä. Jatkoin lähijunalla Kivistöön ja kyydissä kotiin. Paluukotimatka kesti 6,5 tuntia. Menomatka Nj-Joensuu oli kestänyt yli 8 tuntia, koska bussien vuorovälin vuoksi piti lähteä Hesaan 3 tuntia ennakkoon.
VR:n väelle kiitokset hyvästä ja leppoisasta palvelusta, kaikesta huolimatta.
Kirjoittaja on ex-toimittaja ja kuntapoliitikko (kok)