Syyskuu toi mukanaan syksyn viileyden heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Kuin ilmasto olisi ymmärtänyt elokuun loppuneen ja syksyn olevan seuraavana vuorossa. Näin kylmää syyskuuta en muista hetkeen kokeneeni. Kesän loppupuolella alan odottaa innolla syksyä. Ruskaa, pimeneviä iltoja, vilttejä ja kynttilöitä, sitä, että saa luvan kanssa olla kotona tekemättä mitään. Ei tule huonoa omaatuntoa siitä, että ulkona on kaunis kesäsää, mutta olen sisällä. Kesämekko vaihtui lennosta pitkiin housuihin, takkiin ja lapasiin. Tänä aamuna auton ikkunat olivat jäässä ja skrapa piti kaivaa ennätysaikaisin kesäsäilöstä esille.
Itse olen todellinen vilukissa. Palelen helposti enkä pidä siitä tunteesta yhtään. Ulos mennessä on pitänyt oppia, että tällä kertaa kylmyys iski niin huolella vasten kasvoja, että välikausitakki on jo heti kättelyssä liian ohut. Villakangastakki ajaa paremmin asiansa, kun lämpömittari on aamulla nollassa. Sisällä ollessa pidän siitä, että saan käpertyä lämpimään neuleeseen ja vetää villasukat jalkaan. Jos senkin jälkeen on vilu, ei enää hymyilytä. Eikö se riitä, että ulkona on kylmä?
Eikö se riitä, että ulkona on kylmä?
Sähkön hinnan noustessa taivaisiin on pitänyt miettiä itsekin, millä keinoilla sen saisi pysymään jotenkin aisoissa. Saunattoman kerrostaloyksiön sähkölaskuja maksaessa ei ole vielä hirvittänyt, sillä asunnon lämmittämiskuluista ei tarvitse huolehtia. Valojakin pidän päällä hyvin vähän, koska kynttilät ja led-valot tuovat enemmän tunnelmaa.
Muutamilla ystävillä tilanne on toinen. Eräs asuu rivitalossa, jossa sähkölaskut ovat pompanneet pilviin. Monen sadan euron sähkölasku tuntuu hurjalta, kun itse maksaa toistaiseksi minimaalisia summia. Hinnan nousu on silti saanut minutkin miettimään, miten sähköä voisi kuluttaa vielä vähemmän, kuitenkin niin ettei jäädy hengiltä. Vietän puolet ajasta puolisoni paritalossa. Siellä palelen, mutta neule ja villasukat pelastavat paljon ja viileämpään asuntoon tottuu.
Talven tulo meinaa hieman hirvittää, kun syksy alkaa jo näin alhaisissa lämpötiloissa. Eräs tuttuni asuu perheineen omakotitalossa. He joutuvat lähtemään talven ajaksi evakkoon sijoitusasuntona olleeseen kerrostaloasuntoon, koska sähkön hinta on liian korkea pitämään omakotitalon lämpimänä. Kuulostaa hurjalta, toivon mukaan emme elä uutta normaalia, vaan sähkön hinta palaa pilvistä takaisin maan pinnalle.